IRC-Galleria

Näin unta et olin kaks viikkoo junassa, jossa mut oli laitettu lepareilla kiinni penkkiin.

Sit heräsin, ja tajusin, et eihän tässä ookkaa enää ku 9 päivää jäljellä.

Pekko käski mun kirjottaa sille lupalappu et "annan pekolle luvan osallistua yöbetaniaan". Ja alle faijan nimmari. Oon aika ylpee itestäni; oon loistava väärentää lupalappui, ja sen lisäks sain Pekon pois täältä niin et voin dataa sen koneel ja sen huonees koko yön.

Edessä kiihkeä yö, vain minä ja kone.

MILLA JA MINÄ EMME SEURUSTELE (ainakaan keskenämme)

JOTEN LAKATKAA KYSELEMÄSTÄ, OLLAANKO ME LESBOJA / YHESSÄ
koska kuus ihmistä on jo kysyny... ellei peräti seitsemän...

12.10.07 20:38 <iiiia-> oi :( älä ota tätä tunkeilevasti, mutta saanko kysyä.. oletko lesbo vai? ei pahalla todellakaan!

repesinkö ees...

Tahtoisitko nähdä kuolleen ihmisen?

Mutsi osaa...

Köpiksen jälkeen lähdettiin Saksaa kohti, käytiin matkalla Hillerödissä olevassa linnassa (en muista nimeä, mutta hiton hieno linna), ja siitä lautalla Hampuriin.

Hampurissa 'jouduttiin' pakon vaatiessa yöpymään Reeperbahnin kuumimmalla kadulla olevassa hotellissa! Juu-u, oli aika tragikoominen tilanne, olen alaikäisenä Reeperbahnilla äitini kanssa, kyllä. Taskuvarkaatkin yritti iskee, mut hähää, me oltiin fiksumpii. Mut siis... REEPERBAHN!!

Hampurin alueella oli sitten nukkemuseo Puppenmuseum Falkenstein; ja heti ekassa huoneessa polvistuin tuon siunatun vitriinin eteen: KÄMMER & REINHARDT!! Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, vaikka ne nuket nyt eivät niin harvinaisia olekaan, niin se TUNNE, joka niistä siltikin tulee! Se epätäydellisyyden täydellistymä, se on niin käsittämätön, ensimmäinen ja ainoa laatuaan. Miten joku pystyy tekemään jotain niin kaunista? Miten?

Sieltä lähdettiin ajamaan Mäkkärin kautta Leipzigi kohti, ja sää oli suhteellisen maanisdepressiivinen. Aika vitun sellanen, itse asiassa. En oo ikinä nähny sellasta aurinkoa sellasen monsuunisateen jälkeen. En ainakaan muistaakseni.

Ja perillä odotti Radisson SAS hotelli, johon meillä oli varaa siksi, että se on entisen Itä-Saksan puolella. Ja heleevetti, en oo ikinä ollu näin hienossa hotellissa! Kaikki on niin isoa, telkkari, nojatuoli ja sängyt. Ja suihkusta näkee käytävälle, se on jotenkin aika makaaberia... Mutta mahdollistaa tietysti erilaisen hyöty/huvikäytön. Minibaari vain on liian pieni!! *möks*

Ollaan Köpiksessä jo. Kahdessa päivässä matkustettiin Helsingistä tänne asti... Nohh, tää päivä ollaa oltu Turisteja isolla T:llä; käyty turistikierroksella, häiritty ihmisiä häpeilemättömästi kameroilla, käyty italialaisessa syömässä, ja sitten jossain ihanassa nukkekaupassa.

Myyjä osasi englantia ihan suhteellisen hyvin, ja sen kanssa juteltiin mm. parkkisakoista. Ja mää ihailin ja hypistelin niitä upeita nukkeja ja nukkekodin kalusteita. Kerroin, kauanko olen keräillyt nukkeja ja että aloittelen myös nukkekotia. Sitten puhuimme vähän aikaa nukkejen materiaalista ja hän esitteli miulle sellaisen 40-luvun lopun varhaisesta muovista valmistetun tyttönuken. Sain sen kätevästi satasella. Nyt on siis vielä 400 jäljellä lomabudjetissa.
Olisin kovin himoinnut myös erästä pallonivelistä kaunokaista, mutta hän olisi vienyt vähäisestä budjetistani 390 euroa. Tyydyin siis ihailemaan.

Nukke sai nimensä Ozin Dorothyn mukaan, koska Kööpenhaminaan saapumisen iltana se tuli telkkarista. Tai siis se leffa tuli, Dorothy itse ei sieltä suinkaan ryöminyt. Sadako toki kylläkin.

Tarttee katsoa vähän, saisiko tuota nukkea jotenkin kunnostettua. Sen hiukset on tietenki ajan rastoittamat ja kasvot näyttää siltä ku niissä olis monta kerrosta poskille itkettyä ripsaria, joka on murentunut ja jäänyt siruiksi iholle (tajusit varmaan jo?).

Huomenna lähdetään Coburgia päin etsimään Kämmerin kulta-aarteita, mutta mää vaadin, ettei ajeta sitä yhdessä päivässä. On kiva jäädä eri kaupunkeihin vähäks aikaa chillaa(=metsästää lelumuseoita), jatkaa sitten taas.

Kortteja on siistii kirjottaa, mut kohta alkaa vaan loppua ihmiset, joille kirjottaa niitä on enää viisi jäljellä! Hätätapauksessa voi tietty laittaa serkuille tai veljelle tai jollekkulle... ANTAKAA NYT HEMMETTI NIITÄ OSOTTEITA, ETTÄ VOIN LÄHETTÄÄ KORTTEJAA-AA-A-AAAAAA!!!! PERKELE!!

Siispä lähdimme eilen aamulla kuudelta äidin kanssa ajamaan Turkuun (poikkesimme Lahnjärven kautta). Niin kauan meni hyvin, kunnes laiva lähti. Yäk yäk yäk, en ole hyvä merimatkustaja. Se on hyvin, hyvin epämääräistä oleskelua. Kaiken lisäksi olin nukkunut huiman tunnin koko yönä, joten äiti otti sittenkin hytin, vaikkei oltu niin suunniteltukkaan.

Huvittavaa oli se, että vasta hytissä herätessäni taisin tajuta, että perhana, mehän ollaan veden ALLA. No ei ihme ettei kopissa ollut ikkunaa! Sen suuremmin panikoituani ryntäsin portaat ryskyen niin ylös laivassa, että ikkunasta katsoessa näkyi alaspäinkin kymmenen metriä ilmaa.

Istuin ikkunan vieressä ja katselin laivan sivuaallokkoa. Auringonvalo osui siinä loiskuvaan veteen välillä silleen, että veden pinnassa hyppi ajoittain pieniä sateenkaaria. Niitä katsellessa tuli jotenkin hyvin homo olo.

Ja sitten - AH - pian maan alla oli kilometrikaupalla MAATA melkein ytimeen asti. Se oli muuten ihanaa. Oltiin siis jo tukholmassa. Syötiin japanilaisessa ja nautittiin ihanan japanilaisen ravintolan ihanasta länsimaalaisesta WC:stä.

Sitten lähdettiin vielä ajamaan Göteborgiin. Oli kyllä mielenkiintoisin viisituntinen automatka äidin kanssa ikinä, kun GPS-navigaattorimme Trixie neuvoi:
"sadann metrinn jällken - pysy ooikeallä - sittEN - pysy vasemmallä"
Eka oikeella ja sitte vasemmalla? Trixie sinä olet nero! Noh, ilman häntä oltaisiin kuitenkin varmaan päädytty kiertämään Oulun kautta takas Suomeen.

Nyt olemme hotellissa täällä Göteborgissa, tarkoitus olisi hengailla täällä nyt vähän aikaa, mutta mää haluisin lähtee jo nyt ajamaan Köpikseen... (Koska siellä on nukkekauppa)