No? Mitä mielikuvia ja käsityksiä sana nostaa alitajunnastasi? Useimmat yhdistävät sanan suoraan hölynpölyyn. Kritiikittömään hörhöilyyn. Foliohattuiluun. Salaliittoteorioista vakavasti kiinnostuneita pidetään tyyppeinä joille "se oikea todellisuus" ei kelpaa, jotka saavat aivokemialliset kiksinsä siitä että uskovat liskoihmisten hallitsevan maailmaa, tai muuta älytöntä.
Onhan näitäkin tyyppejä, mutta he eivät todellakaan ole salaliittoteoreetikoiden määritelmä. Onko yleistäminen muuten vaan niin siistiä, vai mistä siis johtuu, että itsekin törmään jatkuvasti täysin perusteitta naurettavuuteen vetoamiseen ja ad-hominemiin salaliittojutuista puhuttaessa?
Voin kertoa että alkaa tässä vaiheessa pikkuhiljaa rasittamaan. Voisitteko syylliset vähän päivittää näkemyksiänne jo? Olisi kaikille kuuluvien hyvien tapojen mukaista suhtautua ihmisiin, tai heidän tiettyihin väitteisiinsä, sen perusteella millaisia juuri nämä oikeasti ovat. Ei sen perusteella että on olemassa tällainen yleinen käsitys salaliittoteorioista. Yleiseen käsitykseen turvautuminen on niille jotka eivät itse osaa ajatella. Kuka haluaa kuulua tähän jengiin? Mun mielestä asiat pitää osata ajatella itse. Salaliittoja on todistettavasti ollut, joten ennakkoluuloista teorioita vastaan ei yksinkertaisesti ole logiikan sääntöjen mukaan hyötyä.
Muistatteko hissantunnilta Caesarin? "Sinäkin Brutukseni!" Jep, salaliitto, ja todistaa pointtini loistavasti. Varmaan Caesarkin olisi sanonut että heittäkää viiripää tyrmään, jos muinainen foliohattu olisi hälle Brutuksen aikeista yrittänyt ilmoittaa.
Asioista pitää väitellä, ideoiden kuuluu voittaa huonompansa. Miten se onnistuu salaliittoteorioiden kanssa, kun ihmiset tuppaavat tekemään asiallisen keskustelun mahdottomaksi heti alkuun, jos heille ilmenee että nyt puhutaan SELLAISISTA teorioista?
Idioottejahan riittää joka puolella, heitä ei huoleni koske. Se mikä vituttaa, on että ihan fiksuilta ja päättelykykyisiltä tyypeiltä suistuu logiikkajuna, kun raiteille heitetään kapulatermiksi salaliittoteoria. Tässä kohdassa hereillä oleva kriittinen ajattelija taantuu nukkujaksi hiljaisen enemmistön tasolle.
On myös monia jotka ensin naureskelevat, mutta kun pyrin haastamaan sitä suhtautumista, ilmoitetaan että ei asia kiinnosta sittenkään. Ei mielenkiintoa, ei näkemystä. Vitut. Yksikään ihminen ei voi väittää ettei omaisi oikein/väärin-kantaa esimerkiksi ihmisten murhaamisesta. Ja koska alkureaktio kuitenkin oli mikä oli, todistaa sekin että henkilö on oikeastaan vain kykenemätön kiertämään tiettyjä, elämän alusta päähän hakattuja ohjelmointeja. Naureskelu on myös hermostuneen reaktio. Alitajunta tunnistaa aiheen ja käynnistää hehheh-reaktion. Tämä mekanismi pitää oppia tunnistamaan itsestään, jotta sen voi välttää.
Eli korjatkaa ne perseestä revityt kantanne logiikkaliimalla, jos teiltä vielä niitä löytyy. Oikeasti. Mitä hyötyä kenellekään muka on kaikkien salaliittoteorioiden niputtamisesta joksikin negatiiviseksi, tai oikeastaan yhtään minkäänlaiseksi yleisryhmäksi?