IRC-Galleria

Jos istuis hiljaa
laiturilla, katsois veden
pintaa jonne kyyneleet
tipahtaa. Eihän kukaan
nää, eihän..

Hiljaa istun tuttuun
rantaan. Se kaunis iloinen
hymy jonka jo jotkut
näkivät, silmien
onnellisena loistavan on
poissa.Sen hetken aikaa
kun tyttö oli onnellinen.

Kuinka kukaan satuttaa voi
niin pahoin, kuinka pieni
tyttö tuulen matkaan taas
lentää pois...
Et pitänyt musta kii,
vaikka lupasit, et pitänyt
hellää huolta..

Kaunis lasienkeli putoaa
laituriin, hajoaa pieniksi
palasiksi..
Niinkuin tyttö pieneksi
nurkkaan käpertyy
peloissaan itkemään...

...Tyttöä ei liimalla
koota enään, niinkuin
lasienkelin korjata voi...

Kyynel helmi putoaa
järveen hajottaen tytön
peilikuvan, tuuli puhaltaa
liian kovaa rantaan.
Kuinka kylmä on!

JOS TIETÄISIN...

Jos tietäisin, että tämä on
viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut
huolellisemmin
ja lukisin puolestasi
rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on
viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan
ovesta ulos,
rutistaisin sinua lujasti
ja kutsuisin vielä takaisin
halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on
viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa
sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.

Jos tietäisin, että tämä on
viimeinen päivä,
jonka saamme elää yhdessä...

Mutta eihän tämä vielä tähän
lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä
huomennakin - onhan?
Todennäköisesti on.

Ehdin korjata
laiminlyöntini.
Ja onneksi elämä tarjoaa
loputtomasti
uusia mahdollisuuksia.

Mutta siltä varalta, että
olen väärässä,
eikä minulla olekaan kuin
tämä päivä,
sanon, että olet minulle
hyvin rakas.

Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen
mahdollisuus
puristaa toinen rintaansa
vasten.
Miksi siis odottaa huomista,

kun saman voi tehdä jo
tänään?

Jos huomista ei tulekaan,
kadut katkerasti,
että jätit viimeisen hymyn
hymyilemättä,
viimeisen halauksen
halaamatta,
että sinulla oli liian kiire
ehtiäksesi täyttämään
toiveen,
joka osoittautui läheisesi
viimeiseksi.

Ne kirjoittamattomat säännöt:

1. Sinulla ei ole juurikaan muuta elämää

2. Hän todellakin päättää
3. Kavereista ei juoruta
4. Kavereiden kanssa ei juoruta
5. Näytä hyvältä

6. Autoni on linnani ja muutenkin parasta elämässäni
7. Pidät siitä mistä minäkin
8. Palvele minua
9. Älä tärvele raamattua ( GTi-Magazine )
10. Voi olla, että olet jo menneen talven lumia

Ei, Ei ja vielä kerran EI! Älä tee näin!

1. Älä ole itsenäinen
2. Älä pukeudu omituisesti
3. Älä yritä saada häntä urheilemaan kanssasi
4. Älä neuvo
5. Älä väitä vastaan
6. Älä aja häntä paremmin autoa
7. Älä katoa
8. Älä juttele muiden miesten kanssa
9. Älä leikkauta hiuksiasi lyhyeksi


1. Tuunaava vaimoke
Eli vaimoke, joka on myös omaksunut urhonsa harrastuksen ja tuunaa omaa tai urhonsa autoa. Voi tietysti myös olla, että vaimoke on harrastanut tuunaamista pienen ikänsä ja vain löytänyt urhon itselleen harrastuksensa parista. Nämä vaimokkeet harvemmin tälläävät koko päivää itseään ja heillä saattaa myös olla vielä muitakin kavereita jäljellä. Vaarana tälläisessä vaimokkeessa on tietenkin se, että hän jättää auto-osaamisellaan urhonsa varjoonsa...

heh

Hän sinuun katsoo läpi karvaiden kyynelten,
tuntematta tuskaa loppuaan odottaen,
oot toivo viimeinen hän sinuun ripustautuu,
luona baari tiskin uskoutuu,
Tunnet hänet jo vuosien takaa,
ja muistot katkerat mieleesi palaa,
kuljit hänen luonaan rakkautta etsien,
kunnes uusi aika nosti sut veneeseen,

Hän oli katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän,
jolloin katuja kuljit yöhön pimeään,
Hän oli kuningatar särkyneiden sydänten,
Jokainen hänet tunsi häneen luottaen

Katsot hänen kalpeita kasvojaan,
ei aika ole nuollut haavojaan,
kuin varjo entisestä hän siinä istuu,
viinilasin pintaan katse uppoutuu,

Hän oli katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän,
jolloin katuja kuljit yöhön pimeään,
Hän oli kuningatar särkyneiden sydänten,
jokainen hänet tunsi häneen luottaen,
Katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän,
joilloin katuja kuljit yöhön pimeään,
hän oli kuningatar särkyneiden sydänten,
jokainen hänet tunsi häneen luottaen

PELASTA MUT

joulukuu painaa päälle myrskyöineen
nuori neito valmistautuu viimeiseen
koitokseen huolella on kaikki valmisteltu
viimeinen kirjekin kotiin kirjoitettu

olen pahoillani kaikesta

tyttö sulkee oven vuokrayksiöönsä
sytyttää tupakan ja alas painaa päänsä
eihän tässä näin kai koskaan pitänyt käydä
vaan kukapa meistä itse säätää elämäänsä

pakkanen poskia kutittaa

punaisilla kirjaimilla –pelasta mut pelasta mut
valkeaan pakkashankeen piirtyy –pelasta mut pelasta mut
kuolemaa suutelevilla huulilla- pelasta mut pelasta mut
lause viimeinen viipyy – pelasta mut pelasta mut

kynttilän hän saa vain vaivoin syttymään
sen liekki pakkasyötä hetken lämmittää
Liikaa nähneet silmät tyhjää tuijottaa
lanka palaa loppuun ennen aikojaan

niin nuori niin viaton

punaisilla kirjaimilla –pelasta mut pelasta mut
valkeaan pakkashankeen piirtyy –pelasta mut pelasta mut
kuolemaa suutelevilla huulilla- pelasta mut pelasta mut
lause viimeinen viipyy – pelasta mut pelasta mut

Minä luulin elämästä, jotain jo tietäväni
Elämäni palasiksi käsiini hajosi
Pieniksi sirpaleiksi, osia en löydä enää
Enkä mä tahdo että kukaan niitä osia kerää

Minä luulin kestäväni kovatkin myrskytuulet
Vaan kun sinä tulit, oli aallot liian suuret
Painuin pohjaan, nousin pintaan, painuin uudestaan
Enkä mä tiedä jaksanko nousta milloinkaan

Minä katson sinua silmiin, sinä olet minulle rakas
Minä katson sinua silmiin, tahdoin sun tietävän sen
Minä katson sinua silmiin, vielä tämän viimeisen kerran
Minä katson sinua silmiin, enkä tiedä jaksanko huomiseen

Sinä tulit, sinä hoidit, sinä minut paransit
Vaan itse kompastuit, itsesi satutit
Sinun tähden minä itken vaikken näytä kyyneleitä
Tahtoisin auttaa vaan kuinka ihminen vois enkeleitä

Sinä sanoit olevasi vain lumihiutale pieni
Hetken elää, sitten sulaa, vesi maahan katoaa
Minun elämääni jätit jotain paljon suurempaa
Joka kestää, ei se sula, kultaakin kalliimpaa

Minä katson sinua silmiin, sinä olet minulle rakas
Minä katson sinua silmiin, tahdoin sun tietävän sen
Minä katson sinua silmiin, vielä tämän viimeisen kerran
Minä katson sinua silmiin, enkä tiedä jaksanko huomiseen

Minä luotin, sinä tuotit tuskaa kun minulle myrkkysi juotit
Minä katsoin, kun sinä kasvoit minusta pois sinä tahdoit
Minä vannoin, sinä kannoit kylmääkin kylmempää vettä sä annoit
Minä jäin kun sinä jo lähdit sanoit moi niin kuin muka - VÄLITTÄISIT

Minä katson sinua silmiin, sinä olet minulle rakas
Minä katson sinua silmiin, tahdoin sun tietävän sen
Minä katson sinua silmiin, vielä tämän viimeisen kerran
Minä katson sinua silmiin, enkä tiedä jaksanko huomiseen

Näiden tähtien alla
sua odottamalla
mä kulutan aikaani
uskoen,
että rakkaus on laava,
joka kuljettaa.
Saa kylmän raudankin
hehkumaaan,
näiden tähtien
alla.
Mä palvon sua.
Ikkunalla katselen sua.
Milloin rakastat minut vahvaksi?
Sydämeeni kirjattu
nimesi.
Näiden tähtien alla...
Olet osa mua,
sydän rintani alla.
Mä kaipaan sua.
Miks lähdit ja
muutuit tähdeksi?
Sydämeeni jäänyt sun nimesi.
Näiden
tähtien alla...

Sä oot niin kaunis
kun oot siinä mun vierellä
en enää
pelkää niin
paljon sitä hetkeä
että unelmani sinun
selässä
katoaisi enkä jaksaisi enää
sä oot niin
vahva
ollut minun vierellä
vaikka helppoo ei oo
ollut sullakaan
jos vain annat
voin kantaa sua
näillä siivillä
niin monet arvet ne nähneet on

Niin kadotettu maailmamme
herää kylmyyteen käsissämme

vain tuhkaa on
miten kauan me harhailtiin
ja
vaikka sylissämme kaunein on
ja vaikka käsissämme avaruus

niin enää emme löydä reitillemme

Taas oot niin
kaunis
kun lepäät mun sylissä
miten kauan jaksan sua
pidellä
kun niin helposti kaatuu
viime metreillä
vain tyhjää ilmaa
mun veressä

Niin kadotettu
maailmamme
herää kylmyyteen käsissämme
vain tuhkaa
on
miten kauan me harhailtiin
ja vaikka käsissämme
kaunein on
ja vaikka sylissämme avaruus
niin enää
emme löydä reitillemme

Aurinko nousee kirpeänä pakkas aamuna. Puut hohtavat valkeaa lunta. Kävelemme viimeisen kerran pellon laitaan. Pysähdyt viereeni ja haistelet sieraimilla raikasta ilmaa. Katsot suurilla ruskeilla silmillä kuinka lintu parvi lentää taivaalla kohti valoa. Sinne myös sinä lähdet... Hiljaa kuiskaan korvaasi hyvästit.

Kylmässä pakkas illassa kävelen sillalle. Kaupungin valot loistavat takana, pakkanen narskuu jalkojeni alla. Katson taivaalle. Siellä loistaa kirkas tähti, joka tuikkii taivaalla, kuin Tiukka silmäsi..
Kyynel valuu poskelle ja putoaa valkeaan lumeen. Olet nyt tähti kirkas taivaalla ja tuikit minulle!

I've been looking in the mirror for so long.
That I've come to believe my soul's on the other side.
All the little pieces falling, shatter.
Shards of me,
Too sharp to put back together.
Too small to matter,
But big enough to cut me into so many little pieces.
If I try to touch her,
And I bleed,
I bleed,
And I breathe,
I breathe no more.

Take a breath and I try to draw from my spirits well.
Yet again you refuse to drink like a stubborn child.
Lie to me,
Convince me that I've been sick forever.
And all of this,
Will make sense when I get better.
But I know the difference,
Between myself and my reflection.
I just can't help but to wonder,
Which of us do you love.
So I bleed,
I bleed,
And I breathe,
I breathe no...