IRC-Galleria

Katso mua nyt, mä oon
tässä
Näetkö sydämeni, se on
räjähtämässä
En ois halunnu et tässä
käy näin, päin
En ois halunnu et tähän mä
jäin, näin
En mä, tiedä en, en mä
siedä en,
et jotakin kaunista kun on
niin joku voi viedä sen,
Jonnekin
tavoitettamattomiin.
Sattuu niin,
voittavat kortit silti
tuli pelattuu niin.

Et oo lähös, et lähtis
kulta rakas,
jos rakastaisit vielä sitä
saisit multa takas.
Älä katso mua noin, mä oon
pahoillani,
en tarkoituksel loukkaa
sua tyhmil tavoillani.
Ja ku aloillani en voi
olla jos on viinaa,
silloin sanat siirtyy
nyrkkiin nopeest ku
viimaa.
Antaisit vielä
mahdollisuuden, älä päästä
irti,
mä tiedän et sä rakastat
silti.


Tyhjää seinää tuijotan.
Antaa kaiken kadota,
en jaksa enää pitää
kiinni.

Kato nyt, en oo koskenu
viinaan koko päivänä,
aion pysyy loppuelämäni
täysin selvänä.
Uskoisit nyt, mä vannon ja
lupaan,
olen enemmän tosissani
kuin kukaan.
Se en ollu minä joka eilen
löi sua,
vaan viina joka pakotti
niin tekee mua.
Mä en ikinä löis sua,
kultapieni,
kun on pimeää olet
valaissut tieni.

Sun käsivarsilla liikaa on
painoa
Lasittuneen katseen taakse
piilottaa
Kun luotisateessa ilman
suojia
Näin otat vastaan
maailmasi painon


Katsot kuinka kaunisti
sodan jälkeen taas palaa
Niin sinä ompelet sulan
kerrallaan
Pieniin siipiin että
lentäisit taas
Ja niin annat kivun sun
surun puuduttaa!!!

Vaikka arvet se jättää
Sun mentävä on

Ei mun tarvii silmiä edes
sulkea, koska ne kauheudet
näkyy edessäni simiäni
sulkematta. Mistä sä
tiedät vaik hymyilen mut
mitä mun mieli elää,
pelkoa ei saa näyttää ja
kipu on vain tunne tila...
Olen vahva muiden takia ja
hymyilen kauniisti, jottei
muut tiedä kuinka
kyyneleet piilossa valuu
alas poskia...ja se
kauheus, pimeässä palaa
mieleen. Kuinka öisin
nukahtaa uskaltaa kun
kuitenkin se mörkö tulee
takaisin... Sydän hakkaa
ja hiljaa mielessä hoen
sanaa: Apua, voiko joku
auttaa... kukaan ei kuule,
koska en päästä ääntä
enää...

Kauniita unia...toivon
että uusi aamu tulee pian
ja möröt eivät palaa..

Sun käsivarsilla liikaa on painoa
Lasittuneen katseen taakse piilottaa
Kun luotisateessa ilman suojia
Näin otat vastaan maailmasi painon


Katsot kuinka kaunisti sodan jälkeen taas palaa
Niin sinä ompelet sulan kerrallaan
Pieniin siipiin että lentäisit taas
Ja niin annat kivun sun surun puuduttaa
Vaikka arvet se jättää
Sun mentävä on

Vaikka polvillaan rukouksen antaa
Vain yksi laukaus ja sanasi näin perille kantaa
Ja sinun arvokkuus väärin punnitaan
Liian monta askelta ja niin turhaan



Sun mentävä on

Niin sinä ompelet sulan kerrallaan
Pieniin siipiin että lentäisit taas
Ja niin annat kivun sun surun puuduttaa
Vaikka arvet se jättää
Sun mentävä on

Fear, sickness, when once is too much
ThereÂ’s no feeling within me and a touch can kill

On the road of light itÂ’s more obscure than we knew

The evil inside, how many times shall we die again
before finding the way back
Far away, from a clean road
I smilingly betray even myself

ThereÂ’s aversion underneath the cover when being cornered
Naked and prepared to receive
as time after time one falls down anyhow

<3
älä itke tyttö, huomenna
on päivä uus
katso nurkan taa, siellä
odottaa tulevaisuus
tiedän, että se tuo myös
ripauksen onnea
joten älä epätoivoon
turhaan vajoa
älä katoa, olet tärkee
ihminen
olet ylimpänä, et
todellakaan viimeinen
vien sinut sinne minne ei
kukaan vienyt
näytän sulle asiat mistä
et vielä tiennyt
mä haluan auttaa mutta
myös itse oppia
tiedän miltä tuntuu ajaa
täysin päin skooppia
hetkeen huumaa, kuitenkin
vaan käy
ei pelastusta, ei
pienintäkään toivoo näy,
tiedän kuinka suhun
sattuu..Kuinka muistat
syvällä sisimmässä, kun se
ennen niin hellä käsi
muuttui taas luiseksi
nyrkiksi...
tule tänne, ota mua kiinni
kädestä
lähdetään etenemään, minä
menen edestä
älä pelkää, älä vapise,
minä olen tässä
kävelen vieressä tietä,
onnen näyttämässä

olen tukenasi, turvanasi,
pyrin aina olemaan luonasi
en päästä irti pahanakaan
päivänäni
pelastuksen näet sinun
peilistä, tämä tarina ei
häviä ikinä,tarina
pienestä tytöstä.

Ylitätkö rajan
en anna sulle käydä niin,
en koskaan
en anna sun uskoo
tollaseen roskaan
juostaan pakoon pois tästä
pahasta paikasta
juostaan kilpaa kohti
tähtiä, kohti taivasta
mikäs paikka tämä on, ei
ole väkivaltaa!!!!
tää on harhakuvitelmaa ei
todellista ollenkaan
asia mihin kaikkien
pitäisi pyrkiä
mut niil on niin kiire
ettei ne muka kerkiä

tule syliini, mene sinne
pahaa pakoon
lähdetään kahdestaa,
kaivaudutaan maan rakoon
pahaa piiloon, tullaan
takaisin kun muut ovat
hävinneet taistelunsa
rakennetaan meidän
maailmaa uudelleen

olen tukenasi, turvanasi,
pyrin aina olemaan luonasi
en päästä irti pahanakaan
päivänäni
pelastuksen näet sinun
peilistä......Sinun
silmäsi loistavat tähtinä
taas.

<3

Taivas itkee yhtä paljon
ku mua silmät, älä katso
mua, älä kysele, en
vastaa... Turhaa se on,
sillä kukaan eikä mikään
voi satuttaa mua
niin...kuin...

Sydän hakkaa kuitenkin,
liian lujaa... siitä
kauhusta kun kesken
painajaisien yöllä yksin
herään...Missä minä olen??
Yö joka palaa joka ilta ja
yö mieleeni
unohtumatta..joten älä
sano mitään...et voi
tietää...

Kun pieni tyttö pimeässä
herää, sen käsi on
puhelimella jo
valmiiksi..voiko kukaan
auttaa...ei, ei
silloinkaan, taas kerran
kauhu ja pelko silmissä,
mua alistaa lyönnein voit,
mut mua et hakkaa
hengiltä!

Mun oli pakko saada kadota, mun oli pakko saada vajota.
Mä tahdoin jäädä sun luo, mä tahdoin jäädä sun luo.
Mun täytyy uskaltaa nukahtaa.
Mun täytyy pystyä tuntemaan.
Jotenkin ilman sua, jotenkin ilman sua.

Sä laitoit mut piiloon, kaikelta pahalta.
Suojasit syliin, pahoilta unilta.
Kirjoitit selkään mua aina rakastat.
Vaikka mä oon niin rikki ja sekaisin

Mun oli pakko kadota, mun oli pakko saada vajota.
Mä tahdoin jäädä sun luo, mä tahdoin jäädä sun luo.
Sä tiesit, mä pelkään pimeää.
Sä tiesit mä pelkään, että yksin jään.
Mä tahdoin hengittää sua, mä tahdoin hengittää sua.

Sä laitoit mut piiloon kaikelta pahalta.
Suojasit syliin pahoilta unilta.
Kirjoitit selkään, mua aina rakastat.
Vaikka mä oon niin rikki ja sekaisin.

Me oltais hukuttu toistemme unelmiin.
Oltais jäädytty kiinni toistemme kyyneliin.
Jos saisin rakastaa sua uudestaan, pystyisin kyllä parempaan.

Sä laitoit mut piiloon kaikelta pahalta.
Suojasit syliin, pahoilta unilta.
Kirjoitit selkään, mua aina rakastat.
Vaikka mä oon niin rikki ja sekaisin........

On perjantai-ilta, ajat autoa..

millainen on auto jota ajat?)

SINÄ OLET KUSKINA!!!)

Sinulla voi olla vain neljä ihmistä mukanasi.

(Ketkä ovat autossa kanssasi?)

Ajaessasi sinä ja ystäväsi chillailette musiikin
tahtiin.
mitä kappaletta kuuntelette?)

No, siinä te viisi chillailette musiikin tahtiin

Yhtäkkiä hullu kuski törmää teihin takaa päin!

Menetät auton hallinnan ja auto luisuu tietä pitkin.

Osutte hidaste
töyssyyn ja auto pyörähtää ympäri päätyen
katolleen nurmelle tien viereen.

Makaat paikoillasi itkien, koska sinuun koskee niin
paljon.

Et kuule muuta kuin hiljaisuutta.

hiljaisuutta...

hiljaisuutta...

Yrität huutaa ystävillesi, mutta olet niin shokissa ja
suurissa
kivuissa ettet pysty edes puhumaan.

Makaat siinä elämäsi pisimmät 2 minuuttia, jotka
tuntuvat
ikuisuudelta.

Viimein kuulet
jotakin.

Kuulet ambulanssin sireenin, etkä koskaan ole ollut niin
helpottunut.

Makaat siinä, vieläkin autossa,
ajatellen perhettäsi, ystäviäsi,
koulua, menneitä lomia, vanhoja ystäviä, entisiä
rakastajia.

Alat rukoilla itsesi ja muiden autossa olleiden
puolesta.

Ensihoitajat vetävät sinut autosta, asettavat sinut
paareille
ja
nostavat ambulanssiin.

Et näe etkä kuule muuta kuin tyhjyyttä... Sinä olet
yksin!!

Et saa mahdollisuutta nähdä muita kanssasi autossa
olleita.

Matkalla sairaalaan sinä rukoilet itseksesi "Kuolenko
minä?"

Missä ystäväni ovat? Ovatko he kunnossa?
Mitä minulle tapahtuu..?


Kuolitko sinä vai et?

Mitä tapahtui ystävillesi, jotka olivat kanssasi
autossa..?

He kaikki kuolivat.
Kaikki muut autossa olleet kuolivat.

He ovat kaikki poissa.

Et koskaan enää näe heitä.

Ja mitä sinuun tulee..

Myös sinä kuolit.

Odota, sinä vain kuvittelit.. Eikö totta?

Mutta mitä jos tämä olisi oikeasti
tapahtunut?
Mitä jos se oikeasti tapahtuisi sinulle?

Ajattele sitä..

Se auto oli VIIMEINEN auto, jossa IKINÄ olit ystäviesi
kanssa.

Ne neljä ihmistä olivat VIIMEISET henkilöt joita IKINÄ
näit.

Valitsitko nämä neljä ihmistä viisaasti..

Vai toivotko, että joku muu olisi ollut autossa
kanssasi?

Laulu, jonka tahtiin chillailitte oli VIIMEINEN laulu,
jonka
IKINÄ kuulit.

Etkö toivokin, että sinulla olisi ollut mahdollisuus
kertoa
kaikille heille kuinka heitä
rakastit?

Etkö toivo, että olisit voinut kertoa vanhemmillesi
viimeisen
kerran, että rakastit heitä?

Etkö toivo, että olisit voinut suudella
poika/tyttöystävääsi
viimeisen kerran?

Toivotko, että olisit voinut kertoa ihastuksellesi
kuinka
paljon
pidit hänestä?

Toivotko että voisit halata ystäviäsi vielä viimeisen
kerran?

Toivotko että sinulla olisi ollut mahdollisuus tehdä
kaikkea
tuota?
Sinulla yhä on.

Ja kun joku sanoo rakastavansa sinua, tiedä sen
tarkoitus ja
tarkoita sitä kun itse sen sanot.


Sinä olet minun nauruni, minun puhdas helmeni, minun
enkelini..
Omistettu Jennille <3

Jos istuis hiljaa
laiturilla, katsois veden
pintaa jonne kyyneleet
tipahtaa. Eihän kukaan
nää, eihän..

Hiljaa istun tuttuun
rantaan. Se kaunis iloinen
hymy jonka jo jotkut
näkivät, silmien
onnellisena loistavan on
poissa.Sen hetken aikaa
kun tyttö oli onnellinen.

Kuinka kukaan satuttaa voi
niin pahoin, kuinka pieni
tyttö tuulen matkaan taas
lentää pois...
Et pitänyt musta kii,
vaikka lupasit, et pitänyt
hellää huolta..

Kaunis lasienkeli putoaa
laituriin, hajoaa pieniksi
palasiksi..
Niinkuin tyttö pieneksi
nurkkaan käpertyy
peloissaan itkemään...

...Tyttöä ei liimalla
koota enään, niinkuin
lasienkelin korjata voi...

Kyynel helmi putoaa
järveen hajottaen tytön
peilikuvan, tuuli puhaltaa
liian kovaa rantaan.
Kuinka kylmä on!

JOS TIETÄISIN...

Jos tietäisin, että tämä on
viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut
huolellisemmin
ja lukisin puolestasi
rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on
viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan
ovesta ulos,
rutistaisin sinua lujasti
ja kutsuisin vielä takaisin
halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on
viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa
sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.

Jos tietäisin, että tämä on
viimeinen päivä,
jonka saamme elää yhdessä...

Mutta eihän tämä vielä tähän
lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä
huomennakin - onhan?
Todennäköisesti on.

Ehdin korjata
laiminlyöntini.
Ja onneksi elämä tarjoaa
loputtomasti
uusia mahdollisuuksia.

Mutta siltä varalta, että
olen väärässä,
eikä minulla olekaan kuin
tämä päivä,
sanon, että olet minulle
hyvin rakas.

Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen
mahdollisuus
puristaa toinen rintaansa
vasten.
Miksi siis odottaa huomista,

kun saman voi tehdä jo
tänään?

Jos huomista ei tulekaan,
kadut katkerasti,
että jätit viimeisen hymyn
hymyilemättä,
viimeisen halauksen
halaamatta,
että sinulla oli liian kiire
ehtiäksesi täyttämään
toiveen,
joka osoittautui läheisesi
viimeiseksi.