Ei ole mukavaa olla yksin ja tuntea pahan olon vaeltamista kehossa. Nousta pimeässä huoneessa vuoteestaan ja kävellä horjuten ovelle. Mennä ja juoda vettä tärisevin käsin, pidättäen pahaa oloaan. Kuunnella kun sydän lyö, tietäen sen lyövän liian nopeasti. Paniikin valtaamassa mieltä, miettien samalla, miksi tunnen näin. Lopulta palaten huoneeseen ja istuen matolle, kylmän hien puskevan iholle. Sekavien tunteiden ja mielen juostessa vapaasti pyörryksissä olevassa päässä, miettien kuoleeko nyt ja tähän. Hengittäen raskaasti, yrittäen saada lisää ilmaa ja tuntien pulssin joka hakkaa rinnassaan, liian kovaa. Hetki tuntuu pitkältä, yksin, miltein vuodelta, miettien milloin se menee ohi. Lopulta, kuvotus, joka nousee kaukaa sisältä, toinen ja kolmas. Lopulta, se on ohi. Pyyhkien hien, takaisin sänkyyn, tuntien paremmin ja nukkuen taas.