Alku illasta vain pyörin toimettomana, synkkänä ja surullisena miettien kaikkea maan ja taivaan väliltä, turhia asioita jotka myrkyttivät mieltäni. Mutta kun ilta koitti, menin vielä levottomammaksi, en voinut pysyä paikallani ja luulin että pääni räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Myöhään illalla, sain jotain tietoa, joka ensin teki minut hiukan onnelliseksi, mutta lopulta myös masensi minua. Aamu-yön puolella sain vihdoinkin muuta ajateltavaa, vihdoin sain jotain iloa. Aikainen aamu, sain jotain vielä mukavampaa, enää en ehkä mieti kaikkea liikaa, koska ajatukseni ovat yhtä massaa päässäni vain parin tunnin yö-unien jälkeen. taidan olla taas iloinen.