IRC-Galleria

Kaikki jotka näkevät tämän, täytyy sanoa "böö."

Taisteliasielu, se taidan olla minä. Taisteliasielu, joka roihahtelee sisälläni polttaen lujasti ja tehden minusta vahvemman.

Sepä olisi mukavaa, jotka käyvät aina säännöllisesti kyttäämässä päiväkirja merkintäni myös kommentoisivat niihin jotain, kiitos paskiaiset. <3

Minä sanon ei. Minä en jaksa enää sitä tunnetta, joka on sisälläni, ja sanon sille ei. Nyt on minun vuoro päättää, mitä teen ja milloin teen, olen vahvempi. Minä päätän ja minä sanon ei. Nyt on muutoksen aika.

Jokin kamala tunne myllertää sisälläni, kiertäen veressäni ympäri kehoa, tuoden pahaa oloa varpaasta sormenpäihin. Myrkkyä suonissani. Oloni on jotenkin petetty, surullinen. Mitätön. En tiedä, valehtelitko silloin minulle, en tiedä valehteletko yhä. Tuijotanko kirkkain silmin valehteleviin silmiisi, luullen sinun olevan rehellinen minulle. Oletko edes itsellesi.? Vihaan tunnetta sekuntti sekunnilta enenmän ja enenmän. Tunne tekee minut melkein sairaaksi. Vitutus nousee ja laskee aallon tavoin. Milloin tunnen olevani kaunis, milloin tunnen olevani ruma. Olenko kuitenkin vain lelu ihmisille.? Että minut voi heittää syrjään tyhmin tekosyin kyllästymisen jälkeen.?
Menkää ihmiset vittuun. Vihaan teitä tällä hetkellä.

Pienissä krapuloissa o sit kivaa istua koneella.
Ja illalla varman uusiksi. *baila, baila perkele*

Olen ontto kuin laho puu, joka taipuu ja itkee tuulessa, yritäen kuolleilla oksillaan tavoitella taivasta, sinista äärettömyyttä ja valkoisia pumpulipilviä. Kituen kylmässä maassa, kaikkien lehtien tippuessa pois ja jättäen minut palelemaan.

Viekää joku mut juhlimaan, antakaa viinaa ja katsokaakin että vedän pääni täyteen. Pitäkää hauskaa kanssani, olen sekaisin ja kaipaan jotain. Haluun olla kännissä ja nähdä maailman humalaisen silmin, huterin askelin tanssia jossain.

Animecon tuli ja Animecon meni. Jäi ihanat muistot ja kuvat. Ainoa miinus koko tapahtumassa oli kuumuus, varsinkin lauantaina. Ei ollut kovin kivaa liikkua lauantaina 28 asteen helteessä fleece pupu puvussa. Mutta kiitos kaikille halaajille, conilaisille, ym ihanille ihmisille jotka olitte siellä. Nähdään ensi vuonna.

Ei ole mukavaa olla yksin ja tuntea pahan olon vaeltamista kehossa. Nousta pimeässä huoneessa vuoteestaan ja kävellä horjuten ovelle. Mennä ja juoda vettä tärisevin käsin, pidättäen pahaa oloaan. Kuunnella kun sydän lyö, tietäen sen lyövän liian nopeasti. Paniikin valtaamassa mieltä, miettien samalla, miksi tunnen näin. Lopulta palaten huoneeseen ja istuen matolle, kylmän hien puskevan iholle. Sekavien tunteiden ja mielen juostessa vapaasti pyörryksissä olevassa päässä, miettien kuoleeko nyt ja tähän. Hengittäen raskaasti, yrittäen saada lisää ilmaa ja tuntien pulssin joka hakkaa rinnassaan, liian kovaa. Hetki tuntuu pitkältä, yksin, miltein vuodelta, miettien milloin se menee ohi. Lopulta, kuvotus, joka nousee kaukaa sisältä, toinen ja kolmas. Lopulta, se on ohi. Pyyhkien hien, takaisin sänkyyn, tuntien paremmin ja nukkuen taas.