Gustav seisoi voimakkaasti punastellen keskellä keittiömme lattiaa. Georg virnisteli ääliömäisesti tämän vierestä pidellen käsissään puoliksi haljennutta cappuccinon ja espresson keitintämme.
”Georg!” kiljaisin, kuulostin luultavasti aivan pieneltä porsaalta.
”Sori Bill! Mut ku Gustav…”
”Minä en tehnyt mitään!”
”Rikoitte mun keittimen!”
”Eihän!”
”Mitä täällä tapahtuu?”
”Georg rikkoi minun keittimen.”
”Rikoitko meidän keittimen!?”
”EN RIKKONUT!”
”Miksi se sitten on palasina?”
”Se…putosi.”
Suuret ruskeat kauriinsilmäni täyttyivät kyyneleistä kääntäessäni katseeni Tomiin.
”Käske sen ostaa uusi”, pyysin hiljaa ja tartuin käsilläni rastapään hupparin avonaisesta vetoketjusta. Tom laski kätensä hellästi lanteilleni ja viittoi Georgin luokseen.
”Ostat Billille uuden. Se maksoi melkein tuhat euroa”, Tom käski rauhallisesti silitellen lyhyehkön paitani alta paljastuvaa ihoani sormenpäillään.