miks tunnen näin?
On kuin sydäntäni joku raastaisi,
raastaisi juustoraastimella!
Samaan aikaan, sydämeni pakahtuu,
kuin se olisi laatikossa, joka vain kutistuu kutistumistaan..
Sekä tuntuu, kuin sydämeni halki työnnettäisiin
tuhansia ja tuhansia neuloja ja puukkoja..
Miks, oi miks tunnen näin?
Kyyneleet kasvoillani polttavat,
kuin tuhat asteinen tuli.
Kyyneleet, jotka yhä useammin ovat
nähtävissä kasvoillani.
Mitä nekin siinä taas tekevät?
Ketä nekin muka lohduttavat?!
Ei ainakaan minua..
Minua ei kukaan voi auttaa. Ei kukaan.
En edes itse voi auttaa itseäni.
Tästä ongelmasta voi selvitä vain .. odottamalla.
Odottamalla että se menisi ohi,
mutta jaksanko odottaa?
Kuinka kauan jaksan odottaa?
Kunpa joku kertoisi vastaukset näihin kysymyksiin..
Mutta kukaan, ei kukaan, voi vastata niihinkään..
Entä jos en jaksa enää?
Entä jos joudun luovuttamaan?
En tahtoisi rakastaa, mutta rakastan silti.
Enkä saa sitä loppumaan, vaikka haluaisin..
En kestä tätä yksipuolista rakkautta, jollaista on ollu koko elämäni!
Ennen pääsin niistä yli, mutta tästä tuskin koskaan selviän..
Antakaa anteeksi tämä valitus, mutta sydämeeni koskee,
koskee niin paljon.. Niin.. Paljon..
[Kuva (c) Minä]