Sinun luotasi lähden vaikka tahtoisin jäädä
vaikka ulkona sataa kyyneliä ja jäätä
vaikka maantie on liukas ja liftii ei saa
niin on kiire ja se juoksemaan pakottaa
Ja kun ryntään täysii ulos kylmille valtateille
huomaan että unohdin mun kenkäni teille
että tukka sekaisin ja kajalit poskilla
paljain jaloin juksen silmät täyttyen roskilla
Ja samalla kun sadevesi silmistäni valuu
niin mä mietin miksen ikinä tee sitä mitä haluun
sitten juoksen taas tuuleen, mietin, todellakin
olet saanut minut aikalailla sekaisin
Eikä talvi tuu
tää on epätoivon aikaa
päivät vain lyhenee ja valo pakenee
itken kovaa koska sataa ja maa on niin musta
koska palelen ja koska tykkään ihan liikaa susta
Miksei talvi tuu
päivät vain lyhenee ja valo pakenee
voi kun voisin kaiken lopettaa
tai voikun voisin edes päästä nukkumaan
Ja mä ryntäilen ja kompastelen katukiveyksiin
ja mä katson kylmää pimeyttä ja tajuun et oon yksin
ja mua pelottaa ihan vähäsen vaan
ja mä tiedän että kääntyä ei takaisin saa
En mä tiedä minne juoksen enkä tiedä edes miksi
mutta tiedän että juoksen kunnes hajoon palasiksi
laulan sateessa punkkii, tiedän, todellakin
olet saanut minut aikalailla sekaisin
Eikä talvi tuu...
Sinun luotasi lähden vaikka tahtoisin jäädä
vaik sun maailma on oikee ja minun on väärä
sinun lämpösi kylmyys pois tönäisee
sade sotkee mun hiukset ja pään ja mä meen.