Yötaivas värjäytyy läpikuultavaksi. Kävelen yksin tätä tietä, joka vie aina kotiin. Lauleskelen itsekseni ja toivon, että voisin kertoa nämä tunteeni sinulle unissasi.
Olen kietoutunut johonkin, vähän kyllästynyt itseeni. Kietoutunut tunteisiin ja päiviin, jotka jäivät taakseni.
Jonnekin hukkaamaani sydäntä alkaa särkeä vähän. Etsin sinua yössä, jonka valaisevat menneen ajan tähdet.
Siirrän tunteeni väistyviin pilviin. Pysähdyn hetkeksi tällä kotiin vievällä tiellä. Jo nyt tulet toistuvasti uniini. Tiedän, etteivät tunteeni voi tavoittaa sinua täältä.
Kyyneleet valuvat lakkaamatta. Ajatus lähelläsi olosta saa hymyilemään, vähän vain.
Joku kysyy kysymyksiä, alan haluta enemmän järkeä tähän. Saat nuo liian kirkkaat päivät muuttumaan häipyviksi varjoiksi.
----
Vapaata ajatusvirtakäännöstähän se, mut.
Uusimmat blogimerkinnät
- TEE TÄMÄ TAI KESÄLLÄ '12 NÄYT... 20.11.
- Plöö plöö 20.11.
- Ja samaa fantasiointia suomeks 31.10.
- Melancholic fantasy 31.10.
- Kerran viikossa 25.10.
- Puspus 10.10.
- Kaikenlaista hempeilyä - laululyriikan pätk... 04.10.
- Pitkästä aikaa <3 04.10.
- Tarharyhmä - Aikalailla sekaisin 26.09.
- Uus viikko, uusi blogaus 20.09.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2011 (21)
- ▶ marraskuu 2011 (2)
- ▶ lokakuu 2011 (7)
- ▶ syyskuu 2011 (9)
- ▶ elokuu 2011 (3)