IRC-Galleria

Kohta alkavat taas kiireet. Mutta musta on silti vähän surullista, että mun on pakko raportoida kaikesta siitä jossain galleriapäiväkirjassa, jota harva enää edes lukee, koska tosi monet ovat poistaneet profiilinsa täältä jonkun typerän facebookin takia. Pitääkö mun muka alkaa kirjoittaa johonkin typerään blogiin jollekin erilliselle sivulle? Vaikka en ymmärrä, miksi sitä lukisi yhtään useampi. Kai samalla tapaa kaikki pystyvät tännekin navigoimaan. Voiko tänne muuten kommentoida facebook-tunnuksilla?

Mutta niin. Huomenna menen ceilidhiin jonnekin keskelle ei mitään. Liz pyysi mut mukaan äsken, kun kävelimme kotiin kahvilasta. Oon aika ylpeä itsestäni, kun en ollut ollut missään ulkona taas pitkään aikaan. Paitsi tanssitunneilla. (Eilen sali oli kuin SAUNA. Eikö teistäkin olisi kiva tanssia saunassa? Musta ei ollut. Hain baarista varmaan kymmenen mukillista vettä itselleni ja muutaman ylimääräisen siltä varalta, että jollain muullakin olisi jano. Ja niillähän oli.)

Ja sitten onkin viikonloppu. Lauantaina muun muassa voisin lukea kokeisiin, koska en sunnuntaina kuitenkaan lue, koska on kirkkoa. Ja Liz leikkaa hiukseni, koska on ikävää olla talon ainoa peikko, kun kaikki muut tässä talossa näyttävät huippumalleilta, paitsi että Miriam on liian lyhyt huippumalliksi.

Maanantainakin mun pitää lukea kokeisiin, koska kokeet ovat jo keskiviikkona ja torstaina ja tiistaina mun pitää mennä istumaan Graemelle kahdestatoista kuuteen, koska sille toimitetaan Argosilta sohva. Tosin jos ne toimittavat sen yhtä tehokkaasti kuin mun vaatekaappini, sitä tuskin toimitetaan sinä päivänä. Mutta sinne menen kuitenkin sitä odottelemaan.

Torstaina mun pitää muka kokata meille kolmelle. Ihan hyvä juttu varmasti, kun en ehdi käydä kaupassa tai ajatellakaan kokkaamista ennen kuin kello kahta torstaina, jolloin mut heitetään pihalle arkeologisen teorian kokeesta. Byhyy.

Mutta perjantaina taas on Kirstenin katupastoriksi vihkimisseremonia! Menen sinne sen läheisenä. Mä en ole ihan varma kutsuiko se mut sinne vai kutsuinko itse itseni. Kun se joskus ennen joulua heilutteli sitä kutsua mulle ja Miriamille ja sitten me mietittiin, että saako se tuoda niin monta vierasta sinne. Ja nyt se ilmeisesti saa ja ne puhuivat menevänsä KFC:lle ennen sitä, koska Miriam ei ole ollut varmaan ikinä KFC:llä. Tai se ei ainakaan muista koska olisi ollut viimeksi. Ja sitten mä en tiennyt onko mut kutsuttu. Ja ne sanoivat että voin mä tulla, mutta se vihkimisseremonia on sen jälkeen. Ja sitten Kirsten sanoi, että voin tulla sinnekin jos haluan. Mutta en ole varma sanoiko se sen vain siksi, että se ei halunnut sanoa, etten saa tulla sinne. Tai sitten se ei kehdannut kysyä mua sinne muuten, koska se ajatteli, etten haluaisi tulla. Mutta se lupasi ilmoittaa niille, että menen sinne. Musta kaikki tällainen sosiaalinen toiminta on tosi hermoja raastavaa, kun ei voi tietää, mitä mieltä kukaan oikeasti on.

Sitten lauantaina on Burns Supper. Miriam lausuu siellä runon. Siellä siis yllättäen lausutaan runoja, syödään haggista ja tanssitaan ceilidh-tansseja. Tosi ihastuttava skottilainen vuosittainen tapahtuma.

Sunnuntaina voisin mennä tanssimaan Sainsbury's-supermarkettiin (kuulostaakin jo vähän pöllöltä), mutta ajattelin olla kiltti ja lukea kokeisiin. HAH, en kuitenkaan lue, koska se on sunnuntai, enkä ikinä saa sunnuntaisin mitään aikaan. Mutta sitä seuraavana keskiviikkona on siis paleontologian koe, johon mun on ihan oikeasti pakko lukea, koska en vieläkään ymmärrä fossiileista mitään. Paitsi ihan vähän, koska kokosin niistä sen 105-sivuisen kansion.

MUTTA SEN KAIKEN JÄLKEEN koittaa vapaus ja voin hyvillä mielin pestä Gillianin valkoisen mekon ja harjoitella typerään tanssiesitykseen tanssia, jonka osaan vaikka unissani. Mutta voisin koittaa kehittää tekniikkaani, koska se on surkeutunut Alanin tasolle joulun aikana. Kaikella rakkaudella Alania kohtaan, sen tekniikka näyttää aivan hirveältä ja tosi mielenkiintoiselta, koska kukaan - paitsi minä - ei tanssi niin kammottavalla tavalla.

Siinä esityksen harjoittelun ja itse esityksen välissä tietenkin menemme katsomaan balettinäytöstä. MITÄ LAITAN PÄÄLLENI? Musta on tosi ikävää käydä Miriamin ja Kirstenin kanssa ulkona, koska ne näyttävät aina huippumalleilta ja mä en ikinä onnistu näyttämään muulta kuin peikolta, hipiltä tai kymmenenvuotiaalta kurapukulapselta.

Kyllä, mun oli aivan pakko kertoa tänne, mitä kaikkea aion tehdä seuraavan kahden viikon sisään. Voitte leikkiä, että teitä kiinnostaa. Ja oletettavasti, jos joku sattuu tähän asti lukemaan niin on sitä pitänyt ainakin hieman kiinnostaa. Kiitos siitä! :) Nyt menen nukkumaan, koska laitoin kännykän herätyksenkin soimaan ja elän turhassa toivossa, että se herättäisi mut. No ehkä se herättää viereisessä huoneessa asuvan Kirstenin ja se voi käydä ravistamassa mut hereille, kun sen menee hermot siihen herätykseen, joka ei sammu.