IRC-Galleria

En oikein jaksaisi olla vastuussa noin viiden ihmisen tavaroista, kun ne vain laskevat niitä ympäriinsä ja eivät tiedä minne ja sitten mun muka pitäisi tietää, missä ne ovat ja koska en tiedä, mun pitäisi etsiä ne. Kaikki munkin tavarat vähän katoavat, kun niitäkin siirrellään ja sitten mun vielä pitäisi tietää, missä kaikkien muiden hukkaamat tavarat ovat, vaikken ole edes ollut paikalla, kun ne ovat kadottaneet ne.

Ja sitten kun teen jotain, ihan mitä tahansa pientä niin mulle huudetaan siitä, että miksi olen niin tehnyt. Ja mulle huudetaan siitä, että olen kadottanut esimerkiksi veljeni silmälasit, kun se kännissä laittoi ne ehkä nojatuoliini, jossa oli kasatavaroita. Ja kun mun huoneessa muutenkin oli Tiian tavarat, jotka se otti puoleksi vuodeksi Saksaan (= kolme matkalaukullista tavaraa), Annan koko vaatekaapin sisältö, Sadun satunnaisia tavaroita satunnaisissa paikoissa ja mun Skotlannin tavaroita ja niitä tavaroita joita en kovin usein käytä tai mahdollisesti muista omistavani, kun ne tosiaan ovat lojuneet täällä puoli vuotta ilman että olen nähnyt niitä puoleen vuoteen paitsi nyt ehkä 3 päivää ollut kotona sen jälkeen kun syksyllä lähdin. Ja tosiaan olin nukkumassa ihan toisessa huoneessa silloin, kun Henri ne laittoi "ehkä tuolille".

Rasittavaa. Miten nämä ihmiset selviävät silloin, kun en ole täällä?

"Doala mu gieđa
Njávkka mu niera
Savkal čáppa sániid
Jeđđe litnásit
Leage nu liekkas
vai mon ni galbmo.
Juoiggas vel munnje."

-Sofia Jannok


Pääsin Suomeen! Ja ihanaa, pystyn lisäämään pitkästä aikaa galleriaan merkinnän. En tiedä onko tämä vain joku poikkeustilanne. Tosiaan tuon viime merkinnän jälkeen en ole pystynyt lisäämään ennen tätä hetkeä.

Mutta pääsin Suomeen! Sunnuntain lentoni peruttiin ja sain viiden tunnin jonotuksen jälkeen uudet liput maanantaiksi. Maanantaina lähdin neljältä aamuyöllä takaisin lentokentälle ja tilanne alkoi jo näyttää lupaavalta, kun ne ottivat mun laukunkin ja pääsin turvatarkastuksen toisella puolella business-loungeen odottamaan lennon lähtöä. Jutta tuli kanssani lentokentälle. Sen piti olla sunnuntaina sillä samalla lennolla mun kanssa, mutta sitten se sai eri lennot maanantaiksi. Se pääsi jo koneeseenkin, jossa se istui varmaan tunnin kunnes ne päästettiin pois sieltä, kun ei se kone tahtonut lähteä. Kymmenen aikoihin se pääsi takaisin koneeseen ja se kone lähti Pariisiin.

Minä palasin business-loungeen syömään muffinsseja. Loungessa tutustuin suomalaiseen Anniin ja saksalaiseen Martiniin joiden oli tarkoitus olla samalla lennolla kanssani. Mutta kas vain, sekin lento peruttiin. Eikä meitä edes päästetty ulos loungesta, kun sen ulkopuolella kuulemma oli liian vaarallista, kun ihmisiä oli niin paljon.

Anni soitti uudet liput meille ja sai viimeiset paikat tiistai-iltapäivän Amsterdamin lennolle. Vähän alkoi epätoivo iskeä, sillä tuo oli sitten meidän viimeinen mahdollisuus päästä jouluksi kotiin, koska niitä lentoja oli peruttu jo monta päivää ja kaikki lennot oli sitten täytetty niillä (=meillä) orvoilla.

Tiistaiaamuna, kun katsoin ulos ikkunasta, lunta pyrytti oikein kunnolla ja katu oli täynnä kinoksia. Kuulin, että aamun lennot Amsterdamiin oli peruttu, koska Amsterdam oli mukamas suljettu koko päiväksi lumen takia. Katsoin jo bussejakin etelään. No kentälle oli kuitenkin lähdettävä. Ja sitten kaikki alkoikin sujua! Business-lounge vain harmittavasti oli suljettu. Mutta pääsimme koneeseen ja se pääsi lähtemään. Ja laskeutuikin Amsterdamiin sen verran ajoissa, että ehdimme Annin kanssa juosta jatkolennollemme. Ja sekin lähti! Ja ei siellä Amsterdamissa mitään ongelmaa ollut, kaikki sujui loistavasti.

Laukkujen ehtimistä vähän jännitimme, mutta nekin saimme Helsingissä. Ihan ihmeellistä noiden kahden lentokenttäjumituspäivän jälkeen oli päästä lentämään!

Nyt tiedän, mitä tarkoitetaan sillä kysymyksellä: "menikö lento hyvin?" Jos lentokone nousi ilmaan ja laskeutui sinne minne pitikin niin silloin se lento meni hyvin. Aivan sama oliko matkalla sen verran turbulenssia, että sen vieressä istuneen rouvan punaviinit läikkyivät ympäriinsä. Kunhan kotiin pääsi. Laukkujenkin saapuminen on vain boonusta.

Tänään junailin Loimaalle. Saihan niitä junia pakkasessa märät sukat jalassa odotella puolitoista tuntia (koko ajan olivat saapumassa kymmenen minuutin päästä), mutta kyllähän sitä tiesi, että se sieltä tulisi. Suomessa sentään osataan aurata ja muutenkin selvitä elämästä lumen kanssa ilman, että se on katastrofaalinen ongelma.

Ja nyt tosiaan kuuntelen tuota itselleni joululahjaksi tilaamaa Sofia Jannokin levyä. Vapaa, lyhennetty käännös tuohon lainaukseen, jonka laitoin tuohon alkuun:

"Pidä minua kädestä
--
Kuiskaa kauniita sanoja
--
Pidä minut lämpimänä.
--"

Jos joku osaa saamea vähän paremmin niin saa toki suomentaa vähän paremmin tuon mulle. Mutta nyt oon aika onnellinen. Huomenna on jouluaatto. Ei tunnu siltä. En oikein edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Haluaisin mennä serkkuni kanssa perhekirkkoon päivällä, toivottavasti se onnistuu. Sitä ennen pitää viedä mummille kukka vanhainkotiin ja toivottaa hyvät joulut. Sitten syödään mammalla ja tullaan kotiin avaamaan lahjat joiden paketoiminenkin mulla toki on vielä vähän vaiheessa. Kovasti kyllä väsyttää, mutta jos sitä vielä söisi joulutortun ja joisi kahvia niin jaksaisi vielä tänään paketoida.

Mutta tosi ihanaa, musta on että niin montaa oikeasti kiinnosti pääsenkö mä kotiin jouluksi. Kirsten ja Miriam molemmat tarjoutuivat ottamaan mut niille ja Kirsten soitti muutaman kerran lentokentälle ja tarkkaili tilannetta netistä. Alankomaan isäntäperheeni myös tarjoutui ottamaan mut jouluksi, jos jämähdän Amsterdamiin, tekstaili mulle ja kertoi tarkkaileensa lentoani netistä. 16 ihmistä tähän mennessä on tykännyt kotiin-pääsemis-facebook-statuksestani ja monet rukoilivat puolestani.

Ei koskaan ennen kotiin pääseminen ole tuntunut näin isolta jutulta. Nyt vaan vielä toivon, että Martin pääsee jouluksi kotiin vaimonsa ja pienen tyttärensä luo ja voi viedä sen taas luistelemaan.

Ihanaa, lämmintä ja valkoista joulua kaikille<3!
http://www.youtube.com/watch?v=CyA64m_p3PY

Oli rankka mutta ihan kiva päivä. Aamulla en herännyt herätyskelloihini, mutta ne olivat mun sängyssä, kun Kirsten herätti mut. En syönyt aamupalaa ja kärsin siitä sitten kirkossa.

Mutta kirkon jälkeen Liz ruokki ja lämmitti mua niin tilanne parani hurjasti. Tehtiin myös paketteja vanhuksille. Kirsten täytti ja paketoi ne, Liz toimi auttavana kätenä ja mä söin ja katsoin. Sitten nukuin sunnutaitorkut, kunnes Kirsten hakkasi mua tyynyllä ja kysyi suunnitelmaa loppupäiväksi.

Laralla piti olla Ki:lau-kahvilassa pre-leaving party, jonne mua ei oltu kutsuttu, mutta mentiin tosi myöhässä sinne ja havaittiin sen kahvilan olleen poikkeuksellisesti suljettu tänään niin ei mentykään sinne. Mä vaadin kyllä kahvia silti, koska aina olen itsenäisyyspäivänä juonut kahvia ja katsonut, kun presidentti kättelee ihmisiä, joten menimme baariin, jossa oli kahvinkeitin ja Liz osti mulle kahvia ja Kirsten presidenttinä kätteli Liziä. :D

Sitten haimme Subwaysta ruokaa, mutta siellä ei saanut enää siihen aikaan istua sisällä, joten mulla oli taas lihapullaongelmia. Ne eivät vain voi pysyä siellä sisällä, jos en saa istua.

Nyt olen ollut kotona ja tutkaillut mun joululahjaostoksia ihmisille. Surkeimmat lahjat ikinä. :D Mitäs eivät esittäneet toiveita. Onneksi sanoin, että ne saavat jotain tosi kummallista, jos eivät kerro, mitä haluavat. Tosi säälittäviä lahjoja!

(=SUSCDF, Scottish Universities Scottish Country Dance Festival)



Yhyy, näin tosi traumatisoivaa unta ja nukuin paaaaaljon pidempään kuin mun piti. Joten en nyt ole sitten kirjoittanut yhtään tuota kirjoitelmaa. Nyt on aamupala syöty, Miriam vapauttanut suihkun ja Kirsten heittänyt mua sukkahousuilla, että eiköhän ole munkin aika peseytyä!

Mietin, että voin ottaa pienen vihon mukaani ja jos saan isnpiraation, voin siihen kirjoittaa kaikkea poroista, ettei ihan hukkaan mene hyvät ajatukset.

Heippa, lähden suihkun kautta St. Andrewsiin!

PS. Löysin kameranikin. Mutta kaiken muun olen hukannut. KAIKEN.

Aaw, Kirsten nukkuu tuossa pienemmällä sohvalla kippurassa. Oikein söpöltä ja viattomalta näyttää, vaikka on näköjään juonut kaikki maidot sillä aikaa, kun kävin suihkussa.

PS. Olen oppinut uuden sanan! Keijot ovat englanniksi longjohns!

- Pitää muistaa ostaa lisää sweet chili -kastiketta, koska oon käyttänyt sitä leivän päällä ja se on tosi vähissä eikä ole edes mun.
- Pitää muistaa vielä Louiselle paleontologian luennolle sen oikea kenkä.


En saanut tänään lähes mitään aikaan siitä, mitä mun upeassa suunnitelmassa sanottiin. Sain haettua mun ja Miriamin paketit postista. Lainasin Kirstenin pyörää sinne mennessäni, koska se oli lähempänä kuin mun. Siis sitä, jossa on tällä hetkellä jopa kaksi pyörää. No se meni ihan hyvin, kunnes sain paketit. Siinä vaiheessa tietenkin tajusin, että olisin voinut ottaa vaikka repun mukaan niin ne paketit olisivat saattaneet mahtuakin sinne. Olkalaukku oli vähän pieni, mutta sain ne sinne sisään niin, että ne pysyivät siinä, vaikka 2/3 osaa olikin ulkona. Ja paluumatkalla ikävästi matkan ainoalla lyhyellä alamäki pätkällä pyörästä irtosi ketjut. Ja koska ei mulle ollut käynyt koskaan niin, en ihan edes ymmärtänyt missä oli vika, saatikaan korjata sitä. No iloisesti työnsin pyörää sitten loppumatkan. Onneksi paketeissa oli kalentereja ja suklaata.

Olen myös oppinut tänään kaikenlaista! Olen oppinut pingviineistä jännittäviä asioita! Liz kertoi, että pingviinin adoptoivat hylättyjä poikasia! Ja että on olemassa homoparipingviinejä jotka myös adoptoivat ja sitten ne huolehtivat niistä kuin omista lapsistaan, jota ne tietenkään eivät olisi voineet saada! Tuo oli kyllä päivän paras uutinen.

Opin myös, että poroja voi lypsää! Ja sitten siitä poron maidosta tehdään juustoa.

Mua olisi myös kiinnostanut oppia, että mistä tietää mikä on kasvi ja mikä eläin. Että mikä se ero on. Kirstenin mukaan: "animals have bums." Että siitä pepusta tietää onko eläin vai ei. Jos ei ole peppua, on kasvi. On tuossakin toki järkeä. Mutta jos jollain on parempi määritelmän, niin kuulen sen mielelläni!

Tänään sain avata upean Fame-suklaakalenterini ensimmäisen luukun, jee! Alan tykätä tuosta kalenterista aina vaan enemmän. Kaupan valikoima oli vähän huono, joten tuo oli paras vaihtoehto.

Mutta joulu on oikeasti ihan tosi pian! 11 päivää aattoon, eli AUSDS pikkujouluihin, ja sitä ennen vaikka mitä tehtävää. Huomenna on yli pitkä tanssitunti, seitsemästä kymmeneen, ja sitten lauantaina on SUSCDF taas. Tänä vuonna se ei ole itsenäisyyspäivänä, mutta kai sitä silti voi verrata Linnan juhliin tänäkin vuonna. :D Eilen olin katsomassa highlandtunnilla niiden osuutta esityksestä. Se näytti aika jännältä!

Ja viikon päästä mulla on synttärit. Mä en ole enää sittenkään ihan varma, onko hyvä idea pitää synttäreitä. Mutta vähän myöhäistä perua, koska olen jo puhunut aiheesta mun kutsuvieraslistalaisille.

Ja sitten pitää 9. päivä palauttaa kirjoitelmaessee, jota en ole vielä aloittanutkaan ja 11. päivä worksheet, jota onneksi olen aloittanut vähän. Kuudes osan jopa tehnyt. :D Mutta nyt olen vain lusmuillut, kun huomasin, että mulla onkin aikaa saada kaikki valmiiksi! Ja jos nyt lusmuilen vaan niin ei mulla sitten tietenkään ole aikaa. Eilenkin olin vain joululahjaostoksilla taas koko päivän Sannin kanssa. Oli sentään sosiaalista shoppailua, kun olen nykyään tosi epäsosiaalinen. Tai ehkä aina olen ollut, mutta nyt ei ole oikein kauheasti ketään, joka sosialisoisi mun kanssa niin aktiivisesti.

Ehkä mun pitäisi taas kirjoittaa itselleni viikko suunnitelma, se toimi ihan hyvin silloin pari viikkoa sitten. Kirjoitan sen ehkä erilliseen merkintään, niin tästä ei tule niin pitkä.

PS. Tiia oli kuukausi sitten vielä täällä<3!

Jossa ei varsinaisesti tapahdu mitään uutisoimisen arvoista, mutta uutisoin silti.

Eilen annoin Kirstenille heijastimen. Musta on lievästi sanottuna huolestuttavaa, ettei se ollut nähnyt sellaista ennen ja se oli tosi hämmentynyt siitä narusta ja hakaneulasta. Positiivista kuitenkin on, että se oli sen mielestä tosi mielenkiintoinen ja kiinnitti sen kiitollisena reppuunsa. Se on nykyään pyöräillessään tosi epäluuloinen autoista, joka ei välttämättä ole ihan huono juttu.

Tänään heräsin, kun Kirsten soitti mulle kirkolta ja kysyi oonko vielä kotona. Sitten se neuvoi mua löytämään AUSDS:n haisevat paidat ja ilmoitti Graemen hakevan mut. Se tuli tietenkin juuri, kun olin päässyt suihkusta ulos ja jouduin pyyhe päällä, saappaat jalassa juoksemaan avaamaan alaoven, koska meidän summeri ei toimi. Tai siis se pitää kyllä sen äänen, mutta se nappi ei avaa alaovea. Se pyyhe kyllä oli tosi iso, koska se on Miriamin. Ei sillä, että Miriam olisi iso, se on tosi pieni, mutta jostain syystä sillä on isoja pyyhkeitä.

Tänään olin myös joululahjaostoksilla! Tosin ostin valmistujaislahjoja, sekä yhden sekalaisen joulu/uusivuosi/synttäri/valmistujais/joulu/tupari/lahjan, joka ei välttämättä ole noita kaikkia, niistä saa sitten vaan valita mikä se on. Ja lisäksi sain tosi tyhmiä ideoita loppulahjoihin. Lisää saa ehdottaa, että mitä annan Miriamille, Lizille ja Kirstenille. Musta tuntuu, että Kirstenille ostan heijastimia. Kuusenpalloja ostan yleensä kaikille aina, joten ehkä on ihan ookoo, että ostan kaikille vain kuusenpalloja, mukeja, heijastimia ja suklaata. Noita tuollaisia aina annan kaikille. Lisäksi Sadulle ostin tosi upean lahjalisäyksen. Se ehkä tietää muutenkin jo mitä saa lahjaksi. Jännittävää tämä joulunaika. Etenkin nyt kun tajusin, että on ihan okei ostaa kuusenpalloja, suklaata ja heijastimia lahjaksi!

Oho, luulin, että mulla olisi enemmän uutisia. No nuo tuntuvat nyt tärkeimmiltä. Voisin toki vielä selittää mun synttäreistä ja koulutehtävistä ja siitä, että mun kädet ovat ihan jäiset nykyään aina. Mutta ehkä vielä seikkailen elämässä vähän lisää ja kerron sitten noista enemmän. Hippihirellei!

"All the ills of mankind, all the tragic misfortunes that fill the
history books, all the political blunders, all the failures of the
great leaders have arisen merely from a lack of skill at dancing."
-Moliere

[fi-nom-uh-nol-uh-jee]