IRC-Galleria

Tänä aamuna olin jo 8:30 kaupassa ostamassa perunoita. Huomenna aamulla aion siihen aikaan olla vielä nukkumassa. Jotta jaksan pakata, tiskata ja imuroida ja lähteä Miriamin luo viettämään valkeaa pääsiäistä, kun mun ihana Skotlannin kesäni vaihtuikin tuiskuavaan talveen. Tämän kunniaksi vastasin tällaiseen typerään kyselyyn; lukekaa vastausket, jos huvittaa! Tai tehkää vaikka itse perässä.


P E R H E
1. Onko sulla pikkusiskoa? - Ei ainakaan vielä. Ehkä ensi kuussa.
2. Mikä on äitisi nimi? - Anne.
3. Koska riitelit viimeksi äitisi kanssa? - Riippuu, minkä asteista riitelyä tässä haetaan.
4. Kenelle perheenjäsenelle puhuit viimeksi? - En edes muista.

K O T I
1. Minkä väriset ovat huoneesi verhot? - Punaiset.
2. Kuinka monta julistetta - Seinällä ei yhtään, seinälle pyrkimässä kolme.
3. Onko teillä parveke? - Ei, mutta on tuollainen vallan ihastuttava komero, joka on ennen ollut parveke ja muistuttaa aika paljon parveketta edelleen. Melkein sama kuin ulkona olisi, kun siellä on.
4. Minkä värinen päiväpeitto sängyssäsi on? - Miksi ihmeessä mun sängyssä olisi päiväpeitto?
5. Minkä värinen matto teillä on keittiössä? - Miksi ihmeessä meillä olisi matto keittiössä? Ei meillä ole kuin kylpyhuoneessa matto ja se on tummanvihertävänturkoosi.

Y S T Ä V Ä T
1. Paras kaveri? - Ei varsinaisesti ole sellaista, mutta Anna, Satu ja Tiia ovat parhaimpia. Laitoin ne kristillisesti aakkosjärjestykseenkin tässä. :D
2. Onko sinulla paljon ystäviä muualla päin Suomea kuin kotipaikkakunnallasi - Haha, ei mulla Loimaalta olekaan kuin muutama harva ystävä, tuttuja toki enemmän. Lähes kaikki muut ystävät ovat jostain muualta.
3. Onko sinulla ketään ulkomaalaista kaveria? - Riippuu toki vähän siitäkin, minkä laskee ulkomaalaiseksi. Olenko minä ulkomaalainen? Mutta vähän väkisinkin tosiaan on.
4. Käytkö kirjeenvaihtoa? - Käyn, mutta aika hitaasti.
5. Oletko koskaan lyönyt ystävääsi? - Olen. En ole varma arvostivatko.

U L K O N Ä K Ö
1. Minkä väriset silmät haluisit että sinulla olisi? - Vihreät. En tiedä miksi. On tämäkin väri ihan kiva kyllä.
2. Haluaisitko mieluummin olla 165 cm vai 175 cm pitkä? - 165 cm on ihan ookoo, koska jos haluaa tarkistaa, miltä maisemat näyttäisivät 175 cm pitkänä, voi käyttää korkokenkiä, joissa on 10 cm korot. Joku voisi kyllä mitata mut, en tiedä paljonko multa puuttuu tuosta 165 senttimetristä.
3. oletko oikeasti brunette vai blondi? - Joku epämääräinen välimuoto.

V A A T T E E T
1. Omistatko henkselit? - En muistaakseni. En kyllä kauheasti hämmästyisi, vaikka omistaisinkin.
2. Entä poolopaidan? - Kaksikin, tosin toinen on hukassa.
3. Onko vaatekaappisi sekaisin? - Se onkin ainoa osa huoneestani, joka ei ole sekaisin. Näillä kahdella saattaa olla vähän tekemsitä toistensa kanssa.
4. Pidätkö varvassukista? - En yhtään, mun varpaita ei ole suunniteltu sellaisille.
5. Löytyykö sinulta pinkkejä vaatteita? - Ei ainakaan silloin, kun olen pukeutunut pinkkiin.

K E N G Ä T
1. Omistatko AllStarsin kengät? - En.
2. Omistatko takkia? - Näillä leveyspiireillä on vähän pakko omistaa selviytyäkseen.
3. Millaiset talvikengät sinulla oli viime talvena? - Nytkö ei muka enää ole talvi? En mä ole varma oliko mulla talvikenkiä.
Kuinka monet kengät omistat ? - Yllättävän monet.

N Y T
1. Onko isäsi nyt kotona? - Mistä minä tietäisin?
2. Onko sinulla panta nyt päässäsi? - Ei ole.
3. Kuunteletko nyt musiikkia? - En, tietokoneen hurinaa vain.
4. Paistaako ulkona nyt aurinko? - Ei, mutta katulamppu loistaa.
5. Onko sinulla hiukset auki nyt? - On, kaikki ponnarinikin olen hukannut.

S I T Ä J A T Ä T Ä
1. Oletko väsynyt? - Olen. Ja olen tässä pohtinut, että olisi ehkä aika asiallista mennä nukkumaan.
2. Koska leikkasit viimeksi kyntesi? - Mahdollisesti maanantaina. Tai torstaina. Saattoi se olla keskiviikkokin.
3. Saatko jalan niskan taakse? - En jaksa kokeilla, mutta voin kertoa, että porot osaavat raapia korvaansa takajalkojensa kaviolla.
4. Pureskeletko kynsiäsi? - En, yök.

T U L E V A I S U U S
1. Mitä teet huomenna koulun jälkeen? - En mä mene huomenna kouluun, vaan pakkaan ja imuroin ja lähden viettämään pääsiäistä Edinburghiin.
2. Tuleeko sinusta lattiamuurari? - Ei tule.
3. Vaiko leipuri? - No sitä ei ainakaan. :D
4. Oletko ikinä haaveillut lentäjän urasta? - Tietenkin olen. Myös hävittäjälentäjän urasta.

T Ä N Ä Ä N
1. Oletko jutellut tänään tytölle/pojalle johon olet ihastunut - No miten sen nyt ottaa.
2. Oletko tajunnut tänään jotain uutta? - Muun muassa sen, että pankki aukeaakin keskiviikkoisin vasta 10, eikä sinne siksi kannata mennä yhdeksäksi.

V I I M E I S I N H E N K I L Ö
5. Joka makasi sängyssäsi? - Minä.
6. Joka sai sinut itkemään? - Se sama, joka useimmiten muutenkin.
7. Jonka kanssa menit viimeksi leffaan? - Miriam.
8. Jonka kanssa menit shoppailemaan? - Satu.
9. Kenen kanssa olit metsässä? - Toby, Anna, Kirsten ja Liz.
10. Joka sai sinut nauramaan? - En nyt muista milloin olisin viimeksi kunnolla ääneen nauranut. Luultavasti minä itse, kun olen jotain tyhmää tehnyt.

Y L E I S T Ä
13. Lempipaikka? - Olohuoneen sohva. :D Oxford!
14. Tatuointeja? - Minullako? Ei ole. Mutta Meganin tatuoinneista tykkään.
15. Missä haluat mennä naimisiin? - Tutkimus on vielä kesken, raportoin sitten, kun tiedän.
16. Pitääkö kukaan sinusta? - No toivottavasti!
17. Kohteletko kavereitasi kuin kukkasia ? - No viimeksi kun olin tekemisissä kukkasien kanssa, kohtelin niitä heittämällä ne roskiin. Ja harvemmin kyllä kavereitani roskiin heittelen; joten enpä taida kohdella!
18. Onko sinusta kanneltu opettajalle? - No ei nyt viime aikoina ainakaan. Peruskoulussa varmaan viimeksi.
19. Laulu joka soi päässäsi tällä hetkellä? - Ei yksikään, mutta on jo jonkin aikaa tehnyt mieli kuunnella The Arkin Superstar. Päivällä halusin kuunnella Moto Boyn Early Graven, mutta en kehdannut, kun Liz oli täällä.
20. Pidätkö ihmisistä? - Pidän. Mutta suurimmassa osassa on jotain, mistä en pidä.
21. Oletko ikinä pitänyt henkilöstä joka on kohdellut sinua huonosti ? - Olen. Ja kaikilla on huonompia päiviä, joten tässäkin vähän riippuu, mikä lasketaan huonosti kohteluksi. Ja myös vähän riippuu, mitä tuolla pitämisellä haetaan.
22. Mikä laulu muistuttaa sinua entisestä ihastuksestasi? - En mä voi vastata tähän, kun mua naurattaa. :DD Enkä osaa valita vain yhtä niin monesta mahtavasta vaihtoehdosta. No okei, esimerkiksi Pinkin Who Knew.
23. Onko kukaan vittuillut sinulle? - Ai milloin? Tänään? Tällä viikolla? Ikinä? No on. Suoranaisesti tänään ehkä ei ole. Eikä tällä viikolla, kun olen ollut vähän erakoitunut. Tai en nyt ihan varmaksi muista. Aika arkista tuo tietyllä asteella kuitenkin on.
24. Paljonko sinulla on rahaa tällä hetkellä? - No ei yhtään ja koko ajan on vähemmän, kun pitää sijoittaa tietokoneisiin, hostelleihin, matkalippuihin ja sivistyneeseen asuun ynnä muuhun sellaiseen.
25. Kuka sai sinut rekisteröitymään galleriaan? - Amanda.
26. Millä sivulla surffailet eniten? - Sähköpostissa, sanakirjassa, youtubessa ja facebookissa.
27. Onko sinulla kasveja huoneessasi? - Ei, koska en muistaisi kastella niitä.

Tämä loma on nyt tähän mennessä ollut ihan jännittävä, vaikka nukuinkin koko lauantain ja eilisen. Tässä välissä olen sitten tehnytkin kaikenlaista. Sunnuntaina mm. hukkasin valmistujaismekkoni laskemalla sen kasaan, jonka joku vei kirpputorille. Kävin sitten pelastamassa sen sieltä ja vietinkin iltapäivän siivoamalla sitä kirppistä ja liimaamalla hintalappuja kippoihin ja kuppohin. Lähtiessäni kannoin ostamiani saappaita ja kirjoja sekä kaupan päälle saamaani valtavaa Harry Potter -julistetta, jossa ei onneksi ollut Daniel Radcliffen, Emma Watsonin eikä Rupert Grintin kuvaa. Vaikka ei mulla mitään Rupertia vastaan olisi ollut. En nyt ole ihan vielä ratkaissut miten laitan sen seinälleni tai mahtuuko se edes siihen.

Eilen olin kuusi tuntia hereillä, mutta päivän saavutus oli se, että kävin kylvyssä. Se oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. En ole vieläkään ihan varma miten ennen vanhaan pärjättiin ilman suihkuja. Vähän kuin kävisi uimassa ja yrittäisi siinä tulla puhtaaksi.

Mutta tänäänpä keksin, että menen Ruotsiin Arkin keikalle! Mitäs on niiden Suomen keikat Ruisrockissa ja Ankkarockissa niin huonoihin aikoihin, että aina pitää jonkun mennä naimisiin tai mun olla Alaskassa. Kirunafestivalenkin kuulosti tosi kiinnostavalta, mutta silloin on Kertunmäen ensi-ilta ja haluaisin mukaan siihen näytelmään. Turhaan, vuorosanattomaan rooliin (vaikka näillä kahdella asialla ei olekaan suoranaisesti tekemistä toistensa kanssa), mutta silti olisi ihanaa päästä taas pitkästä aikaa mukaan teatterijuttuihin.

Nyt vain pohdin, jos joku haluaisi tulla mukaani Ruotsiin. Ei se mitään, ei mullakaan ole varaa mennä, mutta mulla on ikävä the Arkin keikalle. Facebookissa oli villitys, kun sanoin etsiväni idioottia kanssani Ruotsin matkalle, mutta The Arkin mainittuani se laantui huomattavasti. Mutta odotan nyt kesää innolla! Tykkään tästä tunteesta, että kaikki on mahdollista.

Nyt on vihdoin loman aika. Eilen sain palautettua maailman surkeimman esseen, jonka kirjoitin siitä, pitääkö ymmärtää kieltä ymmärtääkseen kulttuuria. Muuten ihan kiva aihe, mutta koska se oli antropologian essee, joka sai olla vain 2000 sanaa pitkä ja johon piti tunkea 8 referenssiä, ei siinä mahtunut sanomaan mitään omaa. Ja omia esimerkkejään, jotka olen suurella vaivalla hankkinut, ei saanut käyttää, koska en luennoitsijamme mukaan voi olla kriittinen omasta elämästäni. Eikö mun oma elämäni muka pitäisi tuntea parhaiten?

Mutta nyt mut on hylätty. Kirsten lähti eilen aamulla herätessäni matkalaukun kanssa ulos ovesta ja Miriamin isä saapui kotiuduttuani esseetä palauttamasta. Se sitten koitti korjailla internettiämme jonkin aikaa, mutta tietenkin se netti nyt sitten suostui toimimaan. Se on yhtä hankala kuin tietokoneenikin, joka tosiaan nyt juuri sattuu toimimaan. Mutta odottakaapas miten hankalaksi se heittäytyy, kun yritän sillä taas 15-sivuista esseetä kirjoittaa. Olisi tosi kiva, jos Miriamin isä löytäisi mulle jonkun hyvän, käytetyn tietokoneen, jonka se kunnostaisi. Kunnostamisella tarkoitan sitä, miten se laittaisi siihen Linuxin Windowsin sijaan. Se piti mulle tosi pitkän puheen talvisodasta, vertaili Suomen ja Venäjän armeijoita ja kaikkea sellaista. Suomi oli tietenkin Linux ja Venäjä Windows ja voi miten hyviä suomalaiset olivatkaan. :D

Varasin mulle myös junaliput Edinburghiin, jonne menen pääsiäiseksi. Miriamin luo. Voisin kyllä melkein perustaa matkatoimiston. Asiakkaat voisivat sitten olla aina yllättyneitä, minne ne menevät lomalle ja milloin. Olin kyllä erittäin taitava. Sain sentään oikeat asemat valittua, mutta tulenkin takaisin tiistaina enkä maanantaina, kuten mun piti. Ja lisäksi saavun sinne puolenyön aikaan torstain ja perjantain välissä. Miriam ei luvannut olla hereillä, mutta sen isä sanoi, että ehkä ne voivat mut hakea. :D Voin mä kyllä sinne kävelläkin, mutta joku voisi tosiaan olla hereillä päästämässä mut sisään. Mutta sen siitä saa, kun varaa junaliput näin myöhään ja etsii kovasti halvempia vaihtoehtoja, eikä sitten katso mihin aikaan ne halvemmat junat kulkevat. Mutta menemme sitten ostamaan AUSDS:n kevättanssiaisiin arpajaispalkintoja. Ja mulle fiksumpia vaatteita, joita olisin eilenkin kaivannut.

Äiti soitteli mulle tässä yhtenä päivänä ja kyseli pääsiäisestä ja virpojista. Ja kun kerroin meneväni Miriamille pääsiäiseksi se jatkoi rairuohosta puhumisesta. Kerroin sille sitten, että täällä pääsiäinen ei ole ihan yhtä pakanajuhla kuin Suomessa. Se ei ihan käsittänyt ja väitti, ettei pääsiäinen mikään pakanajuhla ole. Huomautin sille sitten, että kun täällä mainitsee palmusunnuntain, ihmiset ajattelevat sitä, miten Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, mutta äiti miettii sitä miten lapset kulkevat noidiksi pukeutuneina ovelta ovelle. Pitkäperjantain mainittaessa, ihmiset ajattelevat sitä, miten Jeesus kuoli ristillä, mutta äiti pohtii sitä, minkä suklaamunan se haluaisi syödä. Pääsiäissunnuntaina ihmiset ajattelevat sitä, miten Jeesuksen hauta löydettiin tyhjänä, koska Jeesus oli ylösnoussut, mutta äitipä se kasvattaa kissalle pääsiäisruohoa. Nämä esimerkit mainittuani äiti sitten myönsi, että ehkä pääsiäinen on sille aika pakanajuhla. Mutta Miriam tosiaan opiskelee papiksi ja sen äiti on Skotlannin kirkon pääjehu.

Eilen mulla oli kiva ilta. Kauheaa rahan käyttöä kyllä ja pahemmaksi vain menee. Mutta eikö lomalla vähän saa rahaa mennäkin? Ensinnäkin ajelin bussilla kaupunkiin, jossa tapasin Jutan, Louisen ja Louisen siskon Rachelin. Menimme Yo! Sushi -sushiravintolaan, joka oli tosi jännittävä (ja kallis) paikka! Mua vähän harmitti, kun en ollut pukeutunut sinne yhtään niin kuin ne (pahemmatkin vaatteet mulla tosin olisivat voineet olla päällä). Meidät ohjattiin pöytään ja siinä vieressä pyöri sellainen hihna, jolla meni pieniä söpöjä erivärisiä lautasia, jotka olivat sellaisen pienen läpinäkyvät kuvun alla. Me saatiin valita siitä, mitä me haluttiin syödä ja ottaa niitä ja lopuksi laskettiin lautaset yhteen (eriväriset olivat erihintaisia) ja maksettiin. Mun puikoilla syöminen sujui oikeastaan aika yllättävän hyvin, olin itsekin vähän hämmästynyt! Vaikka ei se kai ihan niin vaikeaa olekaan kuin mitä sen kuvitellaan olevan. Vaikka juuri ja juuri osaan haarukkaa ja veistäkään käyttää. Lopuksi valitsimme itsellemme hihnalta vielä jälkiruokaa. Minä söin jotain tosi epämääräisen näköistä vihreää mössöä, joka oli kuulemma vihreäteevanukas. Rachel söi samanlaista, mutta keltaista mangovanukasta. Louise halusi suklaajäätelövanukkaantapaisen jutun ja Jutta paastonsa vuoksi söisoijapapuja. Opimme myös tärkeän asian: soijapapuja ei kuulu syödä kuorineen. Jutta ensin vähän pohtikin, että aika karvaisilta ne pavut näyttivät. Maku kuulemma parani huomattavasti, kun otti kuoret pois.

Ravintolan vessassa oli jännittävä käsienkuivaaja, johon laitettiin kädet sisään. Jossain muuallakin olen sellaisen nähnyt, mutta tuo oli paljon söpömpi ja vieläpä punainen. Maksoin ruokani kortilla, koska käteistilanteeni oli varsin kolikkopitoinen. Mutta se korttikone kysyi multa haluanko antaa tippiä. Ja se nyt sekoitti mut ihan täysin, koska tulin sitten siihen tulokseen, että ehkä kuuluisi antaa tippiä ja sitten en osannut laittaa siihen sitä rahasummaa ja se kesti liian kauan ja piti aloittaa alusta. Uskomattoman ongelmallista.

Sitten päätimme mennä vielä cocktaileille ja teeman mukaan menimme japanilaiseet/kiinalaiseen (en osaa sanoa kummalla kielellä se nimi oli kirjoitettu) Chi-paikkaan, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Louise ja Rachel kävivät hakemassa meille kannun jotain mansikkajuttua ja sitä sitten joimme. Mutta koska olimme kaikki päättänee istua sohvalla, minä puhuin lähinnä Jutan kanssa ja Louise Rachelin. Musiikkikin oli aika kovalla, viimeksi kun ne olivat olleet siellä, se oli kuulemma ollut hiljaisemmalla. Mutta kiva paikka sekin oli. Ja oli kiva viettää pitkästä aikaa Jutan kanssa aikaa.

Tuon kaiken rahankäytön kunniaksi sitten ajoin vielä bussilla kotiinkin. Tosin en tietenkään löytänyt kukkaroani ennen kuin pari pysäkkiä kyydissä istuttuani. Onneksi bussikuski oli hyvällä tuulella ja päästi mut kyytiin etsimään sitä. Kyydissä oli myös erittäin outoa ja juopunutta porukkaa. Vanhempia miehiä, joista yksi päätti alkaa voimistelemaan. Ja voimisteltuaan se otti yhdestä muovipussistaan tuikkukynttilöitä, jotka se otti osiin ja heitti yksitellen bussin lattialle. Kun olin jäämässä pois se kysyi multa jotain, mutta ei sentään seurannut mua ulos bussista. Jotain pehmolelua se tosiaan myös kantoi mukanaan.

Mutta kiva ilta oli, olen iloinen, että menin vaikka päätinkin sen vasta puolituntia ennen kuin mun piti lähteä. Ja seuraavan kerran näenkin Jutan sitten Saksassa. Pitäisi ehkä selvittää kaikki lippuasiani niin Edinburghin kuin Saksan matkallenikin. Sunnuntaina tai maanantaina voisin käydä hakemassa Edinburghlippuni juna-asemalta. Ja jossain vaiheessa pitää käydä siirtämässä tsekiltä rahat tililleni.

Kommentoi, niin saat minulta kirjaimen.
Sen jälkeen listaat kymmenen rakastamaasi asiaa,
jotka alkavat kyseisellä kirjaimella.

H

1. Huulirasva. - Mitä tekisinkään ilman sitä?
2. Hääkutsut. - Olisi tosi kiva, jos joku kutsuisi mut häihinsä.
3. Halpakulkuneuvoyhtiöt. - Megabus, Ryanair, Easyjet<3.
4. Hämärä. - Pohjoisen ilmiö.
5. Hirviö. - Kaunottaresta ja Hirviöstä.
6. Hyvyys. - Totuus ja onnelliset loput.
7. Haaveilu. - Ja muu pohdinta.
8. Hoitoaine. - Puhtaat ja selvät hiukset.
9. Hymy. - Smile... it confuses people.
10. Hameet. - Etenkin ne liehuvat whush-malliset.


//Haha, olen vähän tylsä ihminen. Hirviö on korvattavissa jollain muulla vastaavalla mieleenpainuvalla elokuvan, sarjan tai kirjan hahmolla, mutta Hirviö sai kunnian tullessaan ensimmäisenä mieleeni.

1. henkilö jota halasit viimeksi
+ onko hän sinulle rakas? - On.
+ tunnetko hänet hyvin? - Päivä päivältä paremmin.
+ jutteletteko paljon? - Kyllähän me.
+ oletko ollut heillä? - No ottaen huomioon, että 'heillä' on myös 'meillä', olen siellä aika usein. Toisessa 'heillä'-paikassa olen myös käynyt erittäin pikaisesti, mutta pidemmäksi ajaksi menen pääsiäisenä.
2. henkilö jolle puhuit viimeksi
+ onko hän tyttö vai poika? - Tyttö.
+ riitelettekö usein? - Äskenkin.
+ millaiset on välinne ? - No nyt vähän väärinkäsityksekkäät. Kai se tästä. Pakko.
3. henkilö jota et näe useasti
+ onko hän kaverisi? - Ystävä.
+ pystytkö puhumaan hänelle kaikesta? - Pystyn<3. Siksi toivoisín, että näkisimme useammin! Mutta onneksi sillä tosiaan ei tunnu olevan mitään vaikutusta väleihimme, vaikkemme näekään usein.
+ miksette näe useesti? - Koska olemme kiireisiä molemmat ja asumme eri maissa.
+ onko hän koskaan pahoittanut mieltäsi? - Ei ole.
4. henkilö kenet haluaisit nähdä
+ missä tutustuitte? - Uddevallassa, Ruotsissa.
+ oletteko koskaan tavanneet? - No tuolloin tutustuessamme 6.6.2004 ja sitten sitä seuraavana kesänä Helsingissä lyhyesti.
+ kuvaile häntä yhdellä sanalla - Kiva!
+ miksi haluaisit nähdä hänet? - Koska viime kerrasta on jo viisi vuotta!
5. henkilö kenen vieressä istuit viimeksi
+ oliko hänen vieressään hyvä istua? - Olihan se. :D
+ onko hän kiva? - Onhan se. :D
+ onko hän sinulle tärkeä? - Kerran rakaskin.
+ jos saisit sanoa hänelle nyt jotain niin mitä sanoisit? - En välttämättä mitään, koska se nukkuu, eikä oikein arvosta herättämistä.
6. henkilö kenen ystävä et enää ole
+ oliko teillä mukavaa yhdessä? - Oli meillä!
+ miksette ole enää ystäviä? - Me molemmat muutuimme.
+ milloin näit hänet viimeksi? - En muista. Luultavasti joskus muutaman vuoden sisällä olemme kävelleet toistemme ohi.
+ onko hän sinulle tärkeä? - Ei enää.
7. henkilö jota sinulla on ikävä
+ mitä teitte viimeksi kun näitte? - Söimme pipareita.
+ oletko ihastunut häneen? - No tuota.
+ mitä hänelle kuuluu? - Stressiä.
+ milloin näette taas? - Kesällä.
8. henkilö keneen et enää luota
+ onko hän ystäväsi? - Ei.
+ kauan olette tunteneet? - Vuoden.
+ mikset enää luota häneen? - Hän ei ole luottamuksen arvoinen ja valehtelee kaikesta.
+ oletteko koskaan riidelleet? - Olemme.
9. henkilö kenet olet nähnyt kerran
+ milloin näit hänet? - 10.01.2010.
+ miksette ole nähnyt useemmin ? - Koska tapasimme matkalla eri paikkoihin.
+ onko sinulla hänen numero? - Ei ole. Mutta voisin helposti hankkia sen, jos haluaisin.
+ minkälainen hän on? - Mielenkiintoinen!
10. henkilö kenen kanssa naurat eniten
+ mille nauratte? - Kaikelle hassulle.
+ kerro joku yhteinen naurukohtauksenne - Hänen ollessaan ensimmäistä kertaa yritimme syödä tortilloja. Nauraminen teki siitä varsin haastavaa. Veljestäni tuo kaikki oli erittäin outoa.
+ millon viimeksi olette nauraneet yhdessä? - Uudenvuoden tienoilla.
11. henkilö johon et haluaisi kiinnittää huomiota
+ oletteko ystäviä?- Kavereita.
+ kauan olette tunteneet? - Puolitoista vuotta.
+ minkälainen hän on? - Vaikea sanoa lyhyesti, koska olen analysoinut liikaakin.
12. henkilö joka on erittäin läheinen
+ oletteko samanlaisia? - On meissä paljon samaa, mutta emme me silti samanlaisia ole.
+ tietääkö hän että välität hänestä? - Tietää. Vaikkei se aina sitä halua uskoa.
+ oletteko riitaantuneet juuri nyt? - Ei olla. Ei me harrasteta sellaista. Ollaan röyhkeitä jo muutenkin.
+ pystytkö luottamaan häneen? - Pystyn.
13. ystävä jonka olet tuntenut pisimpään
+ muisto teistä - Pelasimme kerran yöllä kolmelta korttia ja hän söi styroksia nälkäänsä.
+ oletteko joutuneet pulaan yhdessä? - Kerran muun muassa eräissä häissä jumituimme vessaan lukkojen taakse.
+ kauanko olette tunteneet? - 18 vuotta, 4 kuukautta, 11 päivää.
+ haluaisitko jättää ystävyytenne? - En missään nimessä.

Who do you let set the rules?

Uskomatonta. USKOMATONTA. Kaikki, minkä oikeasti tiesin, onkin totta. Yhtäkkiä kaikki palaset loksahtavatkin paikalleen. Onko tässä tarkoitus olla järkeä? Ja miten tämä voi olla totta? Miksi elämä on tällaista? Miksi MUN elämä on tällaista? Pitäisikö mun tehdä jotain tälle asialle? Mitä mä muka voin tehdä?

Terveisin, Tiia, joka tunsi pakottavaa tarvetta lukea Raamattua ranskaksi neljältä aamuyöllä.
(Huomautettakoon, että se oli tämän merkinnän pointin seuraus, eikä suinkaan syy.)

Ja toinen asia. Mikä ihme tämä kevät-hommeli on? Onko kevään tarkoitus, että kaikkein järki korvataan hattaralta eikä kenenkään jalat pysy maassa? En ole yhtään vakuuttunut siitä, että pidän keväästä, kaikesta tulee vaikeampaa, kaikki muuttuu, kaikki alkaa alusta. No ehkä uudet asiat ovat vain ihan hyvä juttu. Mutta miksi hitossa joku on keksinyt sen pimeän vuoden ajan, jolloin se kaikki menee pilalle? Ja kun sitten taas tulee uusi kevät kaikki alkavat haikailla niiden edellisten keväiden perään ja koska siinä oli pimeys välissä on kaikki taas huonosti. Mutta kaikesta tuleekin taas hattaraa. Ei ihme, että there's a peak in suicide rates in spring.

PS. Olemme päättäneet Miriamin kanssa korjata ongelmamme siivoamalla koko talon lauantaina. Ja sen jälkeen menemällä elokuvateatteriin katsomaan Alice in Wonderland.

Mua surettaa. Miksi ihmeessä, kun nämä ihmiset tekevät ruokaa, ne jakavat ne lautasille niin, että pannuun jää kasa sitä. Sitten syödään iloisesti lautanen tyhjäksi ja vieläkin on vähän nälkä, mutta kukaan ei kerro, että pannussa olisi vielä lisää. Löydän ne ruuat sitten vasta seuraavana aamuna, jolloin se on jo aika syömäkelvottoman näköistä. Mitä järkeä tässä on? Ruoka on kallista, ja kun ruokaa on se pitäisi kyllä syödä, kun maksettukin on.

Voit sanoa mitä haluat,
Se ei tunnu se ei kosketa.
Mene vaan, mene vaan.

Se on kumma, miten aina kun mun pitäisi tehdä paljon kaikkea tärkeää, teen kaikkea tosi turhaa, kuten kirjoitan galleriapäiväkirjaan. Vai onko tämä turhaa? Onhan se hyvä kirjoittaa ajatuksiaan jonnekin ylös, ennen kuin ne katoavat ajanvirtaan ja unohtuvat.

Ja PMMP:tä jäin sitten tosiaan kuuntelemaan enemmänkin. Anteeksi niille, jotka eivät kestä PMMP:tä. Pidän niiden lyriikoista. Mietin miltähän tämä kuulostaa, jos ei ymmärrä niitä. Kysyin Kirsteniltä ja se vastasi, että samalta kuin kaikki muukin mikä on vieraalla kielellä. Se oli selvästi kohtelias versio: "kuulostaa ihan hirveältä"-vastauksesta.

Tivolitkaan ei saa mua nauramaan,
eikä sirkus tai sata hattaraa.
Mene vaan, mene vaan,
en kävele vastaan.

Joskus olin tosi onneton eikä mua naurattanut ollenkaan tivolit, sirkukset tai hattarat. Nykyään tykkään tivoleista, sirkuksista ja hattaroista, vaikka niiden hinnat eivät kyllä yhtään naurata. Mutta elämä on kivaa! Nyt ymmärrän kaikkea ehkä vähän paremmin kuin joskus pienenä ja ajattelen ihan eri juttuja kuin nyt. Pienenä en tykännyt lastenohjelmistakaan, mua ärsytti ne ihan kamalasti, mutta katsoin niitä silti, kun en jaksanut tehdä muutakaan.

Nyt on tekemistä ihan kauheasti. Ajattelen vain, että joku päivä vielä teen kaiken, mitä pitäisi tehdä ja mitä haluan tehdä. Mutta eihän päivässä ehdi mitään. Monena päivänä (vaikka tosiaan harvemmin sellaisia päiviä on) olen tehnyt koko ajan jotakin jännittävää, suurta ja tärkeää, mutta silti en ole saanut koko listaa asiostani tehtyä ja illalla olen kaatunut ihan uupuneena sänkyyn.

Toinen toistansa täällä jumaloi,
ketään täysin ei silti saada voi.
Älä järjetön enää kapinoi:
mene vaan!

Ensin en ymmärtänyt tuota pätkää, nyt ymmärrän. Menkää vaan! Kapinoiminen on ihan turhaa. Tärkeää, mutta silti turhaa. Vaikuttaminen on tärkeää ja oleellista, mutta se onkin asia ihan erikseen. Meneminen ja tekeminen on tärkeintä. Haasteet mitä oleellisimpia.

Lumi on syönyt kaiken,
routa raiskaa tämän maan.
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan.
Unelmat vaihtuu toisiin,
valuen vuosiin vihaisiin.
Lähtisin mut se vaan ei mee enää niin,
ei mee enää niin
Ei mikään mee enää niin.

Eikö se joskus muka enää mene niin? No siltä varalta, että ei mene, on mentävä nyt. Musta tuntuu, että olen pitänyt useille ihmisille tästä puheita ja kaikilla tuntuu olevan mitä turhimpia selityksiä sille, miksei se mene niin. Vähän hassua. On se ennenkin mennyt niin, miksei se muka enää menisi? Miksi ihmiset lopettavat unelmoinnin ja vaihtavat seikkailun typeriin suunnitelmiin, jotka eivät vie mihinkään? Omaan elämäänsä ei voi vaikuttaa kukaan muu kuin ihminen itse. Ketään muuta on turha syyttää. Omat haaveensa voi toteuttaa, mutta ne eivät aina toteudu sillä tavalla kuin suunnittelee. Onnellinen voi olla, mutta se täytyy oppia. Etsimällä löytää.

Aina kovaa, ei ikinä pehmeää,
enkeleitä ei meille riitäkään.
Mene vaan, mä voin kääntää pään.
Vaikeaa selittää ja ymmrtää,
miten toisesta aina jälki jää.
Mene vaan.

Jos joku oikeasti lukee tätä merkintää, niin se joku varmasti miettii, etteivät nämä mun selitykset liity mitenkään tähän kappaleeseen ja että tässä lauletaan oikeasti varmaan jostain muusta. En mä tosin yritäkään tätä laulua tässä tulkita, kunhan sepitän mitä se mun mieleeni tuo. Alunperin mulla oli kyllä jotakin ihan muuta sanottavaa, en ole varma olenko sanonut sen.

Uskotteko enkeleihin? Musta tuntuu, että minä uskon. Mutten usko niiden olevan valkopukuisia, siivekkäitä miehiä. Ja uskon niitä riittävän kaikille. Elämä on pelottava paikka.
Oletteko tavanneet ketään, joka ei olisi vaikuttanut teihin mitenkään? Jos jokainen tapaamamme ihminen vaikuttaa meihin, keitä me itse olemme? Ja jos niihin tapaamiimme ihmisiinkin vaikuttaa jokainen niiden tapaama ihminen, mikä soppa koko ihmiskunta onkaan. Musta tosiaan tuntuu, että tuossa laulussa ei tästä lauleta, mutta nyt on yö ja se tuottaa tällaisia pohdintoja. Lisäksi olen miettinyt, mistä kristinusko on syntynyt ja turhautin pohdinnoilla ja kyselyillä jo kämppikseni.

Sitä mitä koitin sussa koskettaa,
tajusin ei oo olemassakaan.
Aika kuole ei tappamallakaan,
mene vaan.

Musta tosiaan tuntuu, että tämä laulu kertoo oikeasti siitä, miten joku haluaa erota jostain tosi typerästä henkilöstä. Miksei laulunminä oikeasti itse lähde?

Lumi on syönyt kaiken,
routa raiskaa tämän maan.
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan.
Unelmat vaihtuu toisiin,
valuen vuosiin vihaisiin.
Lähtisin, mut se vaan ei mee enää niin.

Ai siksikö se ei lähde, että sen unelmat vaihtuivat vuosien kuluessa? Mikähän vika niissä uusissa unelmissa on? Ei kannata unelmoida asioista, joiden perään ei jaksa lähteä. Inspiraatiota löytää paikoista, joista sitä ei osaa etsiä! Inspiraatiolla saa aikaan jännittäviä asioita, jos uskaltaa heittäytyä niiden mukaan! Mun on varmasti hyvä itse lukea tämä merkintä sitten, kun seuraavan kerran turhaudun.

Sä et ehdi juosta enää
junaan viimeiseen.
Et ehdi enää
Jos et jo mee.

Menkäähän jo nyt. Vaikka on siellä aina seuraavan aamun juna. Eri asia, missä yönne vietätte. Multa saa hyviä vinkkejä, jotka monien mielestä ovat tosi huonoja. Muun muassa Sunderlandin bussiasema on kuulemma tosi huono paikka viettää yö.

Lumi on syönyt kaiken,
routa raiskaa tämän maan.
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan.
Unelmat vaihtuu toisiin,
valuen vuosiin vihaisiin.
Lähtisin mut se vaan ei mee enää niin,
ei mee enää niin.
Se ei mee enää niin,
ei mee enää niin.
Ei mikään mee enää niin.

Tykkäsin joskus tästä kappaleesta tosi paljon. Tykkään vieläkin. Mutta tosi tylsää, jos se ei mene enää niin. Menkää ennen kuin se lakkaa menemästä niin! Voitte ihan pohtia itse, minne teidän on mentävä.

En mä käske teidän ulkomaille matkustaa, vaikka itse muutinkin ulkomaille. Onko olemassa edes paikkaa nimeltä "Ulkomaa". En mä koe asuvani ulkomailla. Skotlantiin matkustaessani matkustan kotiin. Voiko koti olla ulkomailla? Onko Suomi sisämaa? Minkä sisällä se on? Ei Suomi ole ikävä paikka (vaikka ylihinnoiteltu onkin), ei sieltä pois kannata muuttaa, siksi että muualla asiat muka olisivat paremmin. Eivät asiat muualla paremmin ole, eri paikoissa on vain eri ongelmat. Ongelmien vaihtaminen on hyvä asia. Erilaisten asioiden kohtaaminen laajentaa perspektiiviä. Ahaa-elämykset ja mitä kummallisimmat kokemukset piristävät. Samaan vanhaan rutiiniin jämähtäminen on ehdottoman huono juttu. Tekemällä jotain muuta välissä voi taas olla onnellinen siitä miten hyvin asiat omassa arjessaan ovat. Tai jos ne asiat eivät tunnu olevan hyvin, tietääpähän ainakin, että ne kannattaa muuttaa. Elämässä on niin monia eri asioita joita voi tehdä. Nunnaksi luostariinkin voi kuulemma vielä ruveta, opin tämän edellisviikolla. Mutta maailmaa voi muuttaa tekemällä pieniä asiota. Ne pienet asiat voivat muuttaa monen elämän. Voin kertoa teille vähän lisää lastensairaaloista Keniassa tai Albaniassa, jos haluatte kuulla.

Oikeasti on mahdollista asua linnassa, lentää, kirjoittaa kirja, pelastaa maailma tai ihan mitä vaan, jos sen eteen tekee jotain. Vaikka tarvitaan siihen toki onneakin. Mutta kukaan ei ole niin onnekas, että saavuttaisi unelmansa tekemättä niiden eteen yhtään mitään. Ja se tekeminen tärkeintä onkin. Se tekeminen on se matka, jonka varrella eläminen tapahtuu. Ja kun saavuttaa päämääränsä, on muistettava olla onnellinen siitä, sillä haasteet eivät lopu sen päämäärän saavutettuaan.

Seikkailu alkaa sillä, että avaa silmänsä.

Ja hähää, en kopioikaan Madnessin sanoja vaikka se uhkaavasti alkaakin pikkuhiljaa soida mun päässä, mutta kuuntelin PMMP:tä ja aloin kuunnella sen sanoja ja mun teki mieli kopioida ne jonnekin ja päätin sitten kirjoittaa merkinnän, jee!

Nämä lyriikat tosiaan liittyvät huomattavasti enemmän kirjaan, jota olen tänään lukenut maanantaiksi palautettavaa esseetä varten kuin tämän merkinnän tarkoitukseen. Nimittäin Satu oli täällä tosiaan viime viikolla ja se vasta hulluutta olikin. Tosi kumma viikko! Mutta suurin hulluus on tällä viikolla, kiitos sen, etten ole ahkeroinut koulun takia riittävästi ja joudun tällä viikolla kirjoittamaan 2000 sanan esseen, johon lukemisenkin aloitin tosiaan vasta tänään, abstraktin 15 sivuista esseetä varten, jonka aihettakaan en vielä tiedä. Ehdottakaa mulle, mistä pohjoisesta kulttuurista teen tutkimuksen! Sillä ideoita nyt kaivataan kuumeisesti. Ja myös joku esitelmä mun pitäisi pitää ensi maanantaina ja sillekään en ole toistaiseksi uhrannut ajatustakaan.

Mutta viime viikko oli tosi mahtava! Satu tosiaan kyllä saapui jo sunnuntaina, jolloin shoppailimme Primarkin tyhjäksi. Maanantai taisi siihen verrattuna olla jopa suhteellisen normaali, ellen nyt unohda jotain. Ostelimme kyllä räikeitä kynsilakkoja, asioimme useissa kahviloissa ja Subwayssa. ja Satu nukahti antropologian luennollenni. Illalla opimme tanssimaan highland reelin.

Tiistai oli onneksi tosiaan tuohon maanantaihin verrattuna tuottoisampi! Opimme muun muassa metsästämään mammutteja. Tai siis harjoiteltuamme sitä jonkin aikaa tulimme siihen tulokseen, että meistä ei ole mammutin metsästäjiksi. Minä olin vielä surkeampi kuin Satu: surkein. Ihan surkki. Mammutteja metsästettyämme jouduimme sitten jäljittämään mun hanskat, jotka lopulta löytyivät aamuisen puuteknologialuennon luentosalista. Iltapäivällä kiitokseksi sen, että en ollut tyhjentänyt laukkuani kynsilakkashoppailun jäljiltä, Satu lakkasi kynteni antropologian tunnilla ja pysyimme molemmat sen ansiosta hereillä. Illalla teimme espanjalaista ruokaa, jossa oli paljon porkkanoita noin 8 ihmisille. Sitä piti tosiaan syödä vain Miriamin, minun ja Sadun, mutta ajattelimme, että ehkä Kirstenkin voisi syödä sitä illalla kotiin tultuaan, koska sitä tosiaan varmaan jäisi paljon. Olimme väärässä. Söimme sen kaiken ennen kuin Kirsten tuli kotiin. Miriam vähän kauhisteli meidän syömistämme.

Keskiviikkona meidän piti käydä Inveruriessa, mutta nukuimmekin pitkään. Sen sijaan sitten kävimme kaupoissa ja illalla menimme tanssitunnille harjoittelemaan tanssimista naamareiden kanssa.

Torstaina söimme pubissa ja menimme katsomaan X-Factor Live Touria, jossa Satu käytti kaikki rahansa John & Edward (voitte etsiä niistä youtubevideoita ja kauhistella) t-paitoihin joten jouduimme kävelemään takaisin. Matka ei ollutkaan onneksi ihan niin pitkä kuin miltä se tuntui bussista sinne mentäessä. Ja ei sillä bussilla olisi päässytkään kuin puoleen väliin, joten ihan hyvä, että kävelimme.

Kotiin päästyämme pakkasimme sitten tavaroitamme. Tai minä harkitsin pakkaamista ja Satu sulloi koko Skotlannin matkalaukkuunsa. Olen vieläkin vähän hämmästynyt miten se sai kaikki ne seitsemät kengät, lukuisien vaatekauppojen sisällön, useat laukut ja huulirasvat, hajuvesipurkit, kirjat, levyt, astiapyyhkeet, takit yms. mahtumaan sinne. Niin ja tietenkin voileipägrillin. Luultavasti unohdin vielä jotain oleellista. Viltinkin se osti, mutta päätti käyttää sitä kaapuna lentokentällä.

Perjantaiaamuna ajelimme käsittämättömän laukkumäärän kanssa taksilla juna-asemalle ja lähdimme IVFDF 2010 Durhamiin. Jos ette tiedä, mikä on IVFDF, olen vähän hämmästynyt, miten en ole selittänyt siitä sulle. Mutta ei syytä huoleen, ei kukaan muukaan tiedä. Vain se pieni reilu 1000 ihmistä, joka juoksee niissä vuosittain. Mutta google auttaa, vaikka ehdottaakin: "Tarkoititko sanaa if?"

IVFDFistä en oikein jaksa puhua. Se oli uuvuttava kokemus, ensi vuonna taas uudestaan Bristolissa. Sitä seuraavana Aberdeenissa (!). Durham oli kiva, saatoin ottaa siitä kuvia, mahdollisesti lisään niitä joskus.

Nyt näitä lyriikoita!

On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.

Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen.
Ostin kadun mieheltä pyörän,
joudun nyt oikeuteen.
Joku toinen aina edellä
ottaa irti kaiken minkä saa.
Mulla kun ei oo mitä oottaa,
ei se paljon haittaakaan.

Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.

Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan.
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin.
Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan.

En nyt tällä kertaa selitäkään noista lyriikoista sen enempää. Niissä on jo aika hyvin sanottu kaikki, vaikka voisin niistä enemmänkin puhua. Mutta voitte nyt itse pohtia, miksi halusin teidän lukevan ne.

PS. http://www.youtube.com/watch?v=n5c9vTuGsoI&feature=related