IRC-Galleria

Näin jännää unta. Olin kuollut (mafian tappama, mutta ei siitä enempää), mutta kuitenkin tajuissani. Gillian Andersson toimi jonkinlaisena henkioppaana, jotta saisin vietyä maallisen matkani kunnolla loppuun. Hän neuvoi seuraamaan tappamaani zombia hautausmaalle, jossa odottaisi hautani. Perillä minun pitäisi mennä kuoppaan ja allekirjoittaa paperi, jossa myönnän kuolleeni ja hyväksyn minulle osoitetun arkun ja haudan.

Perillä odotti kuoppa ja monta arkkua.Yhdessä oli hyönteisiä, toisessa makasi naamasta hieman mätääntynyt ruumis, yhdessä ruumiin naamalla oli kolme hämähäkkiä, yhdessä kirja, yhdessä vaan nainen. Sitten tajusin seuraavani teatteri esitystä, jossa oli juontaja. Nainen nousi arkusta ja lausui jotkut vuorosanat. Yleisö oli haltioissaan ja ylisti loistavaa näyttelijää. Minä tajusin että tarkoitus oli valita arkku ikuisuuden nukkumista varten, eikä mikään vaikuttanut hyvältä. Takana oli verhot, joiden takana tiesin olevan jotain todella salaista, mutta koskaan en saanut selville mitä. Joku sieltä kuitenkin kurkisti. Ihminen. En ole varma, mutta taisin valita arkun jossa oli kirja.

Se on ohi nyt! Kuukausi ilman alkoholia. Olen tullut kotiin ja pakko oli heti ottaa viskilasi nenän eteen. Vähän aikaa fiilistelin siinä, mutta sitten oli pakko maistaa. Oli se outo tunne.

Pakko myöntää, että juoksin suuren osan matkasta kotiin (siis siitä osuudesta mitä en mene junalla). Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin. En todellakaan olisi onnistunut, tai edes yrittänyt pelkästään itseni takia.

En muuten muista milloin alle kaksi annosta olisi kolahtanut tällein...

Löysin ihan ok viskilasit anttilasta. siitä isosta tuolla Martinkyläntiellä. Tuossa meinasin juhlistaa kuukauden päättymistä bourbonilla, mutta tällä hetkellä olen vahvasti päätynyt irkkuviskiin. Bushmills tai Tullamore Dew (hölmö nimi muuten).

Tai jos tapaan tuon naisen uudestaan, niin pakko siirtää päivää ku en kehtaisi kännissä sen edessä hyppiä. Mutta on tuossa kolme vapaata, ni ehtii varmaa kuitenki.

facebook-tyttö kävi tänään. oli mukavaa. kämppäkin suht inhimillisessä kunnossa.

Alkoholittomuutta noin viikko jäljellä. Ensiviikon tiistaina tulen töistä kotiin ja otan lasillisen viskiä. Tai rommia. Tai katsotaan mihin nyt päädyn. On tässä jo ollut aikaa suunnitella :) Keskiviikko otettu vapaaksi.

Jostain olen myös saanut päähäni, että pitäisi hankkia käytännöllisempi viskilasi. Siis sellainen on the rocks- tyylinen, ei aromilasi. Mulla on sellaisia vähän samanlaisia, mutta vituttaa kun ne ovat liian paksua lasia. Vähän turhamaista ja älytöntä, mutta niin ne mun ideat joskus on...

Alkoholittomuus alkaa olemaan kohta puolivälissä. Tiistai 16 päivä olisi se, kun saa juoda. Meinaan hakea edellisenä päivänä vähän tummaa rommia ja vodkaa... Jos siis onnistuu. Nyt alkaa jo oikeasti vituttaa, kun ei saa ottaa...

Nyt kun kipsi on saatu pois, olen taas jaksanut lähteä juoksemaan. Joku varmaan ajattelee, ettei kädessä oleva kipsi haitaa, mutta luulen että varsinkin pidemmillä matkoilla ylimääräinen paino toisessa kädessä voi olla ikävä niskan/hartian lihaksia ajatellen. Ne tuppaavat oikeassa kädessä muutenkin jumittumaan. Nykyisin tosin vähemmän kun ennen. Tai sitte ei... En tiedä. Ehkä olen ollut vaan laiska.

Tuossa äskettäin aloin taas ajatelemaan juoksemisen henkistä puolta, kuinka se vaikuttaa mieleen. Ja tässä tapauksessa väliaikaisesti, eli lenkin aikana. Minusta vaikutus on hieman ristiriitainen, sillä paitsi että saa ajatella rauhassa asioita, se myös tyhjentää mielen kaikenlaisesta turhasta. Olet keskittyneempi ja samalla kaikki sujuu kun itsestään(?). Mieli ei "lörpöttele", kuten joku jossain ilmaisi. Toisessa asiayhteydessä luultavasti.

Tuossa äsken huomasin, että vasen reisi oli väsyneempi kuin oikea. Mietin mahdanko jotenkin enemmän laskea painoa vasemmalle jalalle. Sitten tietoisesti koitin siirtää enemmän painoa oikealle, ja hetken aikaan oikeastaan vain tunsin jalkojen rauhallisen liikkeen, enemmän voimaa oikeassa, pehmeän hiekan ja auringon paisteen. Jotenkin kaikki muu oli suljettu pois...

Juon tässä kokista ja leikin että se on alkoholitonta rommikolaa, jossa ei maistu rommi.

Päivän hölmö uutinen: "Markku-liitto yrittää tehdä etunimikokoontumisen maailmanennätyksen. Tavoitteena on kerätä Helsingin Senaatintorille 30. elokuuta niin paljon Markkuja, että Dubaissa 2005 tehty Mohammedien tulos jää toiseksi." Lähteenä Iltalehti.

Yksi ihminen aikoo mennä luovuttamaan spermaa. Pitää kuulema olla kaksi viikkoa juomatta alkoholia, polttamatta ja vetämättä käteen (myös seksi on kiellettyä jos omistaa naisen). Itsekin innostuin. Idea tuntui aluksi niin päättömältä. Ilmeisesti sitä ei kuitenkaan voi helsingissä tehdä.

Nyt olisi tavoitteena niinkin mahdottomalta tuntuva koetus kun kuukausi ilman alkoholia. Viime kaksiviikkoinen ei osunut ihan kohdilleen, mutta tiedän että päätöksessä on helpompi pysyä jos siitä ilmoittaa näin julkisesti. Ei kehtaa enää...

Katsoin tänää Bram Stokerin Draculan. Viime kerrasta on pari vuotta jo varmaan. Visuaalisesti helvetin hieno elokuva. Sellaista samanlaista goottilaisella kauniilla synkkyydellä leikkimistä kun Päätön ratsumies...

Ehkä vähän akkamaista selittää mistään koskettavasta rakkaustarinasta, mutta tuo "kuoleman ja vuosisadat voittava" sellainen on vaikuttava myös. Myös Draculan kuolintapa oli hieno. Itsekin olen tahtonu tiedostaa sen. Mielummin hidas ja rauhallinen (vaikkakin äkkilopetuksella) kun vaikkapa huomaamatta luoti kalloon...

Oikeaa Draculaahan pidetään julmana ihmishirviönä, joka kidutti kymmeniä tuhansia ihmisiä hengiltä, mutta jotkin historioitsiajat uskovat, että maine oli suurimmaksi osin vastustajien pilaama. Kukapa tietää...