IRC-Galleria

Joh.8:2. Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä. 3. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle 4. ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. 5. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?" 6. Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. 7. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". 8. Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. 9. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. 10. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" 11. Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee"

Tästä kohdasta on monta eri opetusta, mutta avaan tällä kerralla, vain kahta kohtaa, jotka antavat ymmärrystä siitä, miksi syyttäjät lähtivät pois.

Tuota mitä Jeesus kirjoitti maahan, on arvailtu eri aikoina, ja eri selittäjien taholta.

Yleisin käsitys on, että hän kirjoitti eri syntejä (syntiluettelon), jopa kaksi luetteloa, joista jokainen löysi jonkun synnin, jonka tunsi ”omakseen”.

Osa selittäjistä arvioi, että nämä miehet olivat itse samassa synnissä eläviä, kuin tuo nainen.

Erittäin todennäköisesti molemmat arviot ovat vääriä.

Ilmeisesti ensimmäinen kirjoitus oli, sama mikä kysyttiin silloin oikeudenkäynnin alussa ” ajaav oo zakkai” = syyllinen vai syytön.



Toinen kirjoitus oli ilmeisesti ratkaisevin.

Jo siihen aikaan oli käytössä eräs arameankielinen sanonta, joka on käytössä vieläkin.

Tämä sanonta on ikään kuin Jumalan muistutus, jokaiselle sen kuulijalle.

Tämän jälkeen ei juutalaisuudessa uskallettu puhua mitään, joka ei ole kirjaimellisesti totta, sama vielä nykyään.

Sanonta kuuluu ” it dinna veit dajanna” = on tuomio, ja Tuomari myös.



Olkaa Siunatut Jeesuksen Kristuksen Messiaan nimessä ja veressä.