IRC-Galleria

11.12.2019
Kysy Raamatusta, Muut

Kysymys: Olen tullut uskoon muutama viikko sitten. Huolenaiheeni on kuinka suuressa määrin minun tulee saattaa asia tuntemieni ihmisten tietoon. Ja ehkä tärkeämpi minulle on se, mitä minun tulee sanoa ja tehdä heidän suhteensa, että voisin saada rauhan siitä että olen saattanut ilosanomaa eteenpäin sillä tavalla kuin kristityn tulee tehdä. Tunnen suurta vastuuta. Minua ympäröi perheessä, sukulaisissa ja ystävä- ja tuttavapiirissä ihmiset, jotka ovat erillään uskonasioista. He ovat joko tieteeseen ja ihmisen omaan voimaan luottavia, tai muuten vain maallisessa elämässä kiinni. Tai ihmisiä jotka kenties ajattelevat että riittää että heillä on omanlainen yhteys Jumalaan.
Vastaus

Kiitos hyvästä ja tärkeästä kysymyksestä. On luonnollista, että haluamme jakaa siitä hyvästä mitä olemme itse saaneet kokea. Raamattu on täynnä kertomuksia ihmisistä, jotka halusivat kertoa heti muille ihmisille, mitä heille oli tapahtunut, kun he olivat kohdanneet Jeesuksen. Hyvä esimerkiksi löytyy kertomuksesta Samarialaisesta naisesta Sykar nimisessä kaupungissa (Joh. 4:1-42). Nainen yksinkertaisesti kertoi muille kaupungin ihmisille mitä Jeesus oli tehnyt ja puhunut hänelle, nainen ihmetteli ääneen sitä muutosta mikä hänessä oli tapahtunut. Nainen ihmetteli ääneen, että voisiko Jeesus olla Jumalan Poika? Tapahtuma oli iloinen tälle naiselle, joka oli löytänyt ilon Jeesuksesta. Toisaalta ihmiset myös näkevät meissä sen muutoksen minkä Jeesus saa aikaan. Usko Jeesukseen saa aikaan rauhaa sydämessä, se tuo toivoa ja iloa. Käyttäytymisemme alkaa muuttua mitä enemmän me luemme Raamattua ja annamme Jumalan Sanan ohjata elämäämme.

Jeesus opettaa meitä noudattamaan sitä mitä hän on opettanut. Evankeliumit ovat se paikka mistä me saamme lukea Jeesuksen opetuksista. On tärkeää, että alamme lukea Raamattua päivittäin, vaikka vähän kerrallaankin, mutta säännöllisyys on tärkeää. On myös tärkeää, että itse saamme vahvistua uskossa ja siksi tarvitsemme muiden uskovien yhteyttä ja seurakunta on se paikka mistä se löytyy. Jumalan Sanan välityksellä kastettuina kristittyinä Pyhä Henki saa tilaa toimia meissä ja me voimme kasvaa uskossa.

Huolenaiheesi on hyvä ja oikea, kun haluat kertoa Jeesuksesta ja siitä muutoksen ihmeestä mitä sinussa on tapahtunut. Syntien anteeksi saaminen tuo rauhan ihmisen sydämeen. Meidät Jeesuksen seuraajat on kutsuttu kertomaan niistä ihmeellisistä asioista mitä Jeesus on saanut aikaan meidän elämässä. Osa niistä muutoksista meidän elämässä näkyy päälle päin, osan me saamme kertoa juuri niillä meidän omilla sanoilla. Oma henkilökohtainen todistuksesi siitä muutoksesta mitä Jeesus on saanut aikaan, on voimallinen.

On hyvä aloittaa rukoilemaan säännöllisesti perheesi ja läheistesi puolesta ja tätä kautta valmistaa heitä vastaanottamaan ilosanoma Jeesuksesta. Rukous on tärkeää, koska rukouksen kautta me olemme yhteydessä Jumalaan ja Jumala voi olla rohkaisemassa meitä ja antamassa meille viisautta, kuinka meidän tulisi olla Jeesuksen todistajia missä ikinä me kuljemmekaan.

Jeesuksesta kertominen ei saa olla meille lakia vaan evankeliumi. Sen takia on hyvä tuoda rukouksessa läheiset ihmiset Jeesuksen luo ja pyytää viisautta ja oikeita sanoja ja oikeita tekoja, jotta osaisit olla oikealla tavalla todistuksena läheisillesi.

Meidät Jeesuksen seuraajat on kutsuttu kertomaan evankeliumia kaikille, mutta uskon ihmisen sydämessä voi synnyttää vain Jumala me emme voi sitä saada aikaiseksi. Raamattu opettaa: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” (Room. 10:17) Eli meidän tehtävä on kertoa ja Jumala tekee sen työn ihmisen sydämessä.

Rakkaus kaikessa tekemisessä on tärkeää. On hyvä miettiä sitä, kuinka haluaisit, että sinulle kerrottaisin evankeliumi, jos olisit läheisesi tilanteessa. Tai mieti mitä elämän vaihetta läheisesi käy läpi juuri nyt ja millä tavalla Jeesus voisi tuoda apua ja lohdutusta.

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)

”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” (1 Joh. 4:19)
Kirjoittaja
Markus Alajoki

pastori



Tarvitaanko uskon lisäksi kaste?

Kysymys: Täytyykö ihmisen olla kastettu päästäkseen Taivaaseen vai riittääkö usko Jeesukseen?
Vastaus

Meille on annettu Jeesuksen selkeä kastekäsky: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” (Matt. 28:18–20). Lisäksi meillä on Jeesuksen yhtä selkeä kasteeseen, uskoon ja pelastukseen liittyvä sana: ”Joka sen (evankeliumin) uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:15–16).

Tiedämme, että elämänsä viime hetkellä parannuksen tehneelle ristin ryövärille, jota ei ehditty kastaa, Jeesus lupasi paikan kanssaan paratiisissa. (Luuk. 23:39–43). Jumala on suvereeni. Hänellä on kaikki valta näissäkin asioissa ja hän toimii, kuten hyväksi ja oikeaksi näkee. Meidän ei kuitenkaan pidä lähteä rakentamaan poikkeustilanteista liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Me olemme aina ennen kaikkea sidottuja Jumalan sanaan ja noudattamaan sitä. Sen, mitä emme ymmärrä, saamme jättää Jumalan käsiin.
Kirjoittaja
Hannu Päivänsalo

rovasti



Mitä tuhlaapojan isoveli opettaa meille?

Kysymys: Luukkaan evankeliumissa on kertomus tuhlaajapojasta. Ymmärrän, että tässä kerrotaan Jumalan rakkaudesta, anteeksiannosta ja armahtavaisuudesta. Mutta mitä tässä Raamatun sanassa tahdotaan kertoa meille vanhemman veljen asenteesta tuhlaajaveljeään kohtaan?
Vastaus

Tarkoittamasi kertomus (Luuk. 15:11–32) on otsikoitu nykyisessä Kirkkoraamatussa sanoilla ”Tuhlaajapoika ja hänen veljensä”. Eräässä englanninkielisessä kommentaarissa otsikko kuuluu ”The lost sons” eli Tuhlaajapojat. Nämä otsikot kertovat jo siitä, että Jeesuksen opetuksessa on kaksi päähenkilöä. Mutta otsikoksi sopisi ehkä vieläkin paremmin ”Kertomus rakastavasta isästä”.

Jeesuksen opetuksen alkuperäiset kuulijat (15:1–2) tajusivat kyllä, keitä isoveli edusti. He näkivät hänessä itsensä eli Jumalan omaisuuskansan, jolle kuuluivat Jeesuksen sanat: ”Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.” Jeesus vetosi heihin, jotta he hyväksyisivät myös hylkiöt, niin kuin hän itse hyväksyi. Nuoremmassa veljessä he näkivät poissa Isän kodista elävät pakanakansat. Kertomuksen loukkauskivi oli siinä, että Jeesus osoitti Jumalan armahtavan rakkauden – kertomuksen ydinsanoman – koskevan niin juutalaisia kuin pakanoitakin.

Olet oikeassa arvellessasi, että myös kertomuksen vanhemmalla veljellä on sanottavaa meille, vaikka emme saakaan tietää, liittyikö hänkin juhliin ja hyväksyikö hän veljensä jälleen perheenjäseneksi. ”Tavallinen” kristitty, joka elää elämänsä arkea ja hoitaa omat tehtävänsä tunnollisesti, kuten isoveli peltotöissä, on Jumalalle yhtä rakas kuin näyttävästi elänyt pikkuveli. Mustasukkaisuus ja kateus tai jopa viha ja katkeruus eivät erota häntä Isän rakkaudesta. Hänellekin kuuluu Jumalan armo eli Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme. Mutta isonveljen olisi osoitettavava samaa anteeksiantamusta pikkuveljeään kohtaan.
Kirjoittaja
Pekka Harne

rovasti



Raamatun sisällön lopullinen hyväksyminen

Kysymys: Milloin Raamatun sisällön lopullinen hyväksyntä tapahtui? Mikä oli hyväksyntäpaikka ja vuosi?
Vastaus

Vanha testamentti

Vanha testamentti on kokoelma israelilaisia kirjoituksia ja se on yhteinen kristityille ja juutalaisille. Suurin osa Vanhan testamentin kirjoista on kirjoitettu hepreaksi. Protestanttisten kirkkojen käyttämässä Vanhassa testamentissa on 39 kirjoitusta. Kokonaisuutta kutsutaan heprealaiseksi kaanoniksi. Vanhan testamentin kreikankielistä käännöstä Septuagintaa kutsutaan puolestaan kreikkalaiseksi kaanoniksi. Septuaginta sisältää myös niin sanotut deuterokanoniset kirjat eli apokryfikirjat, jotka eivät kuulu heprealaiseen kaanoniin.

Vanhan testamentin kirjojen syntyhistoria on pitkä. Ensimmäiset kirjoitukset ovat peräisin noin 900-luvulta eKr. ja nuorimmat ehkä noin 200-luvulta eKr. Vanhan testamentin muotoutumiseen ovat vaikuttaneet Israelin historian vaiheet. Babylonian pakkosiirtolaisuudella 500-luvulla eKr. oli suuri merkitys. Kirjoituksia alettiin koota yhteen kansan identiteetin vahvistamiseksi.

Suurin osa sittemmin VT:n eri kirjoituksiin päätyneestä materiaalista säilyi kansan muistissa suullisena perimätietona. Tämän perimätiedon ajoitus on mahdotonta. Osa siitä saattaa olla hyvinkin vanhaa. Suullisen perimätiedon lisäksi syntyi myös kirjallisia dokumentteja, esimerkiksi sopimuksia, kirjeitä ja profetioita. VT.n vanhimmat kirjoitustekstit on kirjoitettu jo 1200 e.Kr.

Ratkaiseva vaikutus VT:n muodostumisessa oli Babylonian pakkosiirtolaisuudella 500-l. eKr. Kansan identiteetin korostamiseksi perimätietoa alettiin kirjoittaa muistiin. Yksittäiset VT:n kirjat alkoivat saada muotonsa.

Perinteisesti on katsottu, että Mooseksen kirjat saivat lopullisen, kanonisen muotonsa 300–200-luvulla eKr. Seuraavaksi vakiintuivat Profeetat ja viimeisenä Kirjoitukset. Näiden myöhäisyyttä osoittaa jo se, ettei tällä ryhmällä ole muuta vakiintunutta nimeä. VT:n nuorimpana kirjoituksena pidetään yleisesti Danielin kirjaa, joka on ilmeisesti syntynyt 160-l. eKr. Se luetaan Kirjoitusten joukkoon (toisin kuin kristillisessä perinteessä, jossa sitä pidetään yhtenä profeettakirjana), sillä Profeettojen laajuus lienee ollut jo vakiintunut ennen Danielin kirjan syntyä.

Koko VT:n kaanon määriteltiin vuoden 100 jKr. paikkeilla. Taustalla oli v. 70 jKr. tapahtunut Jerusalemin tuho, joka merkitsi temppelikultin loppumista. Tällöin pyhät kirjoitukset ja niiden tulkinta nousivat entistä tärkeämpään asemaan, temppelikultin tilalle. Kansallinen katastrofi on siis merkittävä tekijä sekä kaanonin synnyn alussa (kirjoitusten kokoaminen pakkosiirtolaisuuden aikana ja heti sen jälkeen 500-l. eKr.) että sen lopussa (kaanonin rajojen määritteleminen Jerusalemin tuhon jälkeen

Kristittyjen Raamatun synty

Vanhan testamentin kirjojen lisäksi kristityt lukivat kirjoituksia, joista syntyi myöhemmin Uusi testamentti. Kristittyjen Raamatun kirjat lueteltiin Rooman kirkolliskokouksessa vuonna 382. Samat kirjat todettiin Raamattuun kuuluviksi esimerkiksi Augustinuksen koollekutsumissa Hippon (393) ja Karthagon konsiileissa (397). Kaikissa tapauksissa kaikki kreikankielisen Raamatun ”deuterokanoniset” kirjat sisältyivät Raamattuun. Myöhemmin sama kaanon vahvistettiin Firenzen konsiilissa 1442, sekä vielä Trenton (1546), Vatikaanin I:n (1870) ja Vatikaani II:n (1965) kirkolliskokouksissa.

Vastoin yleistä käsitystä UT:n kaanonia ei varsinaisesti päätetty kirkolliskokouksessa. Sen sijaan piispa Athanasioksen pääsiäiskirje (vuonna 367) sekä sitä seuraten Hippon synodi (vuonna 393) luettelivat Raamattuun kuuluvat UT:n kirjat. Varhaisten vuosisatojen kiistat koskivat useita kirjoja. Aina ei haluttu mukaan tiettyjä kirjoja (Hepr., Jaak., Juud., 2.Piet., 2.Joh, 3.Joh.) ja joskus mukaan pukkasi myös Hermaan Paimen tai Kleemensin kirjeitä. Keskustelussa kaanonin kriteereinä pidettiin kirjoitusten apostolista alkuperää ja yleistä kirkon hyväksyntää.

Alkukirkko nimitti kaanoniksi niitä kirjoituksia, joiden auktoriteetti ja pyhyys tunnustettiin. Nämä kirjat hyväksyttiin osaksi (kristillistä) Raamattua. Varhaisin tunnettu luettelo Uuden testamentin kirjoista eli varhaisin Uuden testamentin kirjojen kaanon on ns. Muratorin kaanon noin vuodelta 170.

Muratorin kaanon (lat. Canon Muratorianus) eli Muratorin fragmentti (lat. Fragmentum Muratorianum) on varhaisin tunnettu luettelo Uuden testamentin kirjoista eli varhaisin Uuden testamentin kirjojen kaanon. Se on 600-luvulta peräisin oleva latinankielisen käsikirjoituksen katkelma, josta puuttuu alku ja loppu. Sen on päätelty olevan käännös kreikankielisestä kirjoituksesta noin vuodelta 170.

Katkelma luettelee kaikki teokset, jotka on hyväksytty Uuden testamentin kirjojen kaanoniin niissä kirkoissa tai seurakunnissa, jotka sen kirjoittaja tunsi. Kaanon on hieman suppeampi kuin nykyinen Uuden testamentin kirjojen kokoelma, mutta mainitsee myös kirjoja, joita Uusi testamentti ei nykyään sisällä. Kaanon ei mainitse Heprealaiskirjettä, Jaakobin kirjettä, eikä Pietarin kirjeitä.

Katkelman löysi Milanon Biblioteca Ambrosianasta isä Ludovico Antonio Muratori (1672–1750), aikansa tunnetuin italialainen historioitsija. Hän julkaisi katkelman vuonna 1740, ja se on nimetty hänen mukaansa.

Alkuperäinen teksti on ajoitettu noin vuoteen 170, koska sen kirjoittaja viittaa paavi Pius I:een (paavina 142–157) juuri eläneenä: »Mutta Hermas kirjoitti Hermaan paimenen juuri äskettäin, meidän aikanamme, Rooman kaupungissa, kun piispa Pius, hänen veljensä, oli Rooman kaupungin kirkon virassa. Ja siksi sitä pitäisi lukea; mutta sitä ei voida lukea julkisesti ihmisille kirkossa luettuna profeettojen joukkoon, sillä heidän lukunsa on täynnä, eikä apostolien joukkoon, sillä se on syntynyt heidän aikansa jälkeen.»

Uuden testamentin kaanonin, sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan, luetteli ensimmäisenä Aleksandrian piispa Pyhä Athanasios kirkolleen osoitetussa kirjeessä vuonna 367.

Kaanonia hyväksyttäessä jäi ulkopuolelle suuri määrä evankeliumikirjoituksia, kuten esimerkiksi Tuomaan evankeliumi, ja muita varhaiskristillisiä kirjoituksia. Näitä kirjoituksia alettiin nimittää apokryfisiksi kirjoituksiksi. Katolinen ja ortodoksinen kulttuuri nimittää joitakin kirjoja deuterokanonisiksi (esikanonisiksi) erotukseksi apokryfisistä kirjoista. Protestanttisessa perinteessä — siis myös luterilaisessa perinteessä — nämä kirjat luokitellaan apokryfisiksi.
Kirjoittaja
Mauri Tervonen

TT, kappalainen

Pääopetus: Jeesuksella on valta antaa syntejä anteeksi ja parantaa
Aloitus: Kaikki haluavat nähdä kuuluisan ihmisen. Kun joku kuuluisuus on paikalla, myös ihmisiä on
liikkeellä. Raamatussa kerrotaan eräästä henkilöstä, joka oli niin kuuluisa, että ihmisiä kokoontui
jopa tuhansittain paikalle. Hänen nimensä on Jeesus.
KUVA 1
1. Jeesus oli Kapernaumissa ja oli niin paljon väkeä, etteivät kaikki mahtuneet sisään.
• Kuka Jeesus on? – Jumalan Poika, Jumala, synnitön, Jumalan lähettämä pelastaja
2. Miksi ihmiset halusivat tulla Jeesuksen luo?
• Jeesus opetti heille Jumalasta.
• Kuka Jumala on? – Luoja, luonut sinutkin, rakastaa jokaista ja haluaa, että jokainen ihminen
pelastuisi ja pääsisi Taivaaseen.

KUVA 1
1. Jeesus oli Kapernaumissa ja oli niin paljon väkeä, etteivät kaikki mahtuneet sisään.
• Kuka Jeesus on? – Jumalan Poika, Jumala, synnitön, Jumalan lähettämä pelastaja
2. Miksi ihmiset halusivat tulla Jeesuksen luo?
• Jeesus opetti heille Jumalasta.
• Kuka Jumala on? – Luoja, luonut sinutkin, rakastaa jokaista ja haluaa, että jokainen ihminen
pelastuisi ja pääsisi Taivaaseen.
KUVA 2
4. Neljä miestä toi halvaantuneen Jeesuksen luo.
• selitä millainen on halvaantunut
• miksi halvaantunut tuotiin Jeesuksen luo? – Jeesus voi parantaa
• VRT – halvaantuminen – synti
5. Väentungos esteenä Jeesuksen luo pääsemiseen
• Mitä esteistä sinulla voi olla, ettet voi tulla Jeesuksen luo? – esim. pelko, että kaverit kiusaa
KUVA 3
6.Miehet purkivat katon ja laskivat halvaantuneen Jeesuksen eteen
• Halvaantuneen ystävät olivat valmiita tekemään töitä, että he saivat ystävänsä Jeesuksen luo.
• Jos tunnet 'Jeesuksen ja uskot Häneen, mitä sinä voit tehdä, että kaverisi pääsee Jeesuksen
luo? – voit rukoilla ja kutsua hänet tapahtumaan, jossa kerrotaan Jeesuksesta ja opetetaan
Raamattua.
7. Jeesus näki kantajien uskon
• Jeesus näkee myös sinun vilpittömän uskosi ja vastaa rukouksiisi.
KUVA 4
8. Jeesus sanoi halvaantuneelle. ”Poikani, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”
• Miksi Jeesus sanoi halvaantuneelle, että saat synnit anteeksi? – kaikkein tärkeintä elämässä
on saada synnit anteeksi. Jeesus myös tahtoi sanoa, että halvaantunutkin oli syntinen, samoin
jokainen ihminen. Kerro lapsille mitä synti on. Anna esimerkkejä synnistä: Esim. varastaminen,
valehtelu, yms.
• Jos et ole vielä koskaan pyytänyt syntejäsi anteeksi, niin Jeesus haluaa sanoa myös sinulle, että
sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.¨

9. Lainopettajat herjasivat (pilkkasivat) Jeesusta.
• Miksi? – he eivät uskoneet, että Jeesus on Jumalan Poika, joka voi antaa synnit anteeksi jokai-
selle, joka pyytää niitä anteeksi.
KUVA 5
10. Jeesus käski halvaantuneen nousta, ottaa vuoteensa ja kävellä.
• Parantamalla halvaantuneen Jeesus myös osoitti, että Hän on Jumala ja Jumalan Poika.
11.Jeesus kertoi ihmisille, että hänellä on valta antaa syntejä anteeksi.
• Jeesus haluaa myös sinun tietävän, että Hänellä on valta antaa synnit anteeksi. Juuri sinulle
Jeesus haluaa antaa synnit anteeksi.
12.Halvaantunut otti vuoteensa, käveli kotiinsa ja ihmiset ylistivät Jumalaa.
• Halvaantunut ei ainoastaan parantunut, vaan hän sai lahjaksi sydämen uskon Jeesukseen. Hän
sai syntinsä anteeksi ja hänestä tuli Jumalan lapsi.
• On valtavan iloinen asia, kun ihminen saa syntinsä anteeksi ja Jeesus tulee hänen elämänsä
Herraksi. Monet ihmiset halvaantuneen ympärillä iloitsivat. Usko Jeesukseen on aina iloinen
asia.
KUVA 6
• Sinäkin voit tulla tänä päivänä Jeesuksen luokse, tai tuoda ystäväsi, joka ei vielä häntä tunne.
Kerro, kuinka voi rukoilla; pyytää syntejä anteeksi ja uskoa Jeesuksen

Eroaako kristinusko jotenkin muista uskonnoista?

Usko yhteen Jumalaan kolmessa persoonassa (Isä ja Poika ja Pyhä Henki) erottaa kristinuskon kaikista muista uskonnoista. Erityisesti Jeesuksen Kristuksen jumaluus ja välittäjäasema Jumalan ja ihmisten välillä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen ja muista poikkeavan (1. Tim. 2:5). Toisin kuin yleensä maailman uskonnoissa ihminen ei voi eikä hänen tarvitse hankkia pelastusta millään omilla teoillaan tai uskonnollisilla harjoituksillaan vaan ainoastaan turvautumalla Jeesukseen. Uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ihmisellä on iankaikkinen elämä (Joh. 5:24). Kristinusko eroaa monista muista uskonnoista myös mm. ilmoituksensa perusteella (Raamattu), eettisissä kysymyksissä (ihmisarvo, lähimmäisenrakkaus) ja pitkän historiansa kautta (juuret juutalaisen kansan vuosituhantisessa Messias-odotuksessa).


Miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä?

Maailmassa vallitseva kärsimys on myös kristityille yksi vaikeimmin ymmärrettävistä ongelmista. Teodikeaksi kutsutaan yritystä selittää Jumalan oikeudenmukaisuus suhteessa kärsimykseen. Yleisimpänä syynä kärsimykseen kristityt näkevät maailmassa vallitsevan pahan, jonka alkusyy on kapina Jumalaa vastaan. Raamattu ei kuitenkaan anna kysymykseen selitystä eikä lupaa uskovalle vapautusta ajallisesta kärsimyksestä. Sen sijaan Raamattu lupaa, että uskova saa kaikissa olosuhteissa luottaa Jumalan läsnäoloon ja rakkauteen (Room. 8:35-39). Raamattu ilmoittaa, että Jumala tekee lopun kaikesta pahuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Hän luo uudet taivaat ja uuden maan, jossa kärsimystä ei enää ole.

Voiko Raamattuun luottaa historiallisena tietolähteenä?

Raamattu perustuu Vanhan testamentin osalta Israelin kansan historiaan ja Uuden testamentin osalta Jeesuksen Kristuksen vaikutukseen ja kristillisen seurakunnan syntyvaiheisiin. Jeesuksen historiallista olemassaoloa eivät edes merkittävät kristinuskon vastustajat yritä kyseenalaistaa. Mitään muinaishistoriallista aineistoa ei ole tutkittu niin perusteellisesti ja kriittisesti kuin Raamattua. Siitä on olemassa paljon enemmän vanhoja käsikirjoituksia kuin yleensä muista historiallisesti uskottavista teoksista. Siksi Raamatun historiallista paikkansapitävyyttä ei ole syytä epäillä. Perusolemukseltaan Raamattu ei kuitenkaan ole historiaa vaan sanomaa Jumalan pelastavasta toiminnasta historiallisesti tunnistettavissa ajankohdissa.

Onko pelastus mahdollinen vain kristinuskon Jumalassa?

Uusi testamentti ilmoittaa Jeesuksen Kristuksen ainoana pelastajana: ”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla” (Apt. 4:12). Kristillinen julistus ja lähetystyö saa oikeutuksensa siitä, että pelastussanoma kuuluu kaikille ihmisille. Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset kuulisivat evankeliumin ja pelastuisivat (1. Tim. 2:4). Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan sitä, vaan sitä varten, että maailma pelastuisi (Joh. 3:17). Niiden ihmisten kohtalo, jotka eivät koskaan ole kuulleet evankeliumia, ei ole kenenkään ihmisen arvioitavissa, vaan se on yksin oikeudenmukaisen Jumalan käsissä.


Onko taivas todellinen? Entä helvetti?

Raamattu puhuu taivaasta todellisena ja tietoisena olotilana. Silti kyse on jostakin sellaista, ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa” (1. Kor. 2:9). Taivas on täydellisen harmonian tyyssija. Paavali puhuu ylösnousemuksessa saatavasta taivaallisesta ruumiista (1. Kor. 15:40), joka ei ole katoavaisuuden alainen. Johannes kuvailee uskovien lopullista kotimaata paikkana, jossa ei ole yötä, ei kuolemaa eikä murhetta (Ilm. 21, 22). Hän näki mm. kristallinkirkkaan elämän veden virran ja elämän puun, josta kansat saavat terveyden. Myös helvetti kuvataan todellisena olotilana. Kadotus merkitsee taivaallisen kirkkauden menetystä: lopullista eroa Jumalasta.


Olen ollut hyvä ihminen koko elämäni ajan, kelpaanko Taivaaseen?

Et voi pelastua oman hyvän elämäsi kautta, sillä jokainen ihminen on perusolemukseltaan turmeluksen alainen. Kelpuutuksen taivaaseen saat yksin Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen lunastustyön perusteella: ”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi” (Room. 3:22–24). Pelastustie on kaikille sama, tunsipa ihminen itsensä hyväksi tai huonoksi.


Miksi Jeesuksen täytyi kuolla ristillä?

Jumala on rakkaus, mutta hän vihaa syntiä. Voidakseen pelastaa synnin valtaan joutuneen ihmisen Jumalan oli itse Jeesuksessa Kristuksessa kannettava syyllisyyden seuraukset. Hän kärsi sen tuomion, jonka ihminen omilla teoillaan olisi ansainnut. Apostoli Paavali ilmaisee tämän: ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden” (2. Kor. 5:21). Jeesuksen ristinkuolemaa voidaan katsella kahden pelastusopillisen käsitteen kautta. Sovitus merkitsee sitä, että meidät on vapautettu synnin syyllisyydestä. Lunastus taas tarkoittaa vapaaksi ostamista: Kristus on lunastanut meidät vapaiksi paholaisen orjuudesta.


Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Kysymyksiä kristinuskosta teemaan liittyy kuolema. Kuoleman jälkeen uskovat siirtyvät olotilaan, jota Uudessa testamentissa kuvataan erilaisin ilmaisuin (paratiisi, kolmas taivas). Se on taivaallinen olotila Jeesuksen luona, mistä Paavali kirjoittaa: ”olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta” (Fil. 1:23). Lopullisen osansa uskovat saavat Jeesuksen tulemuksen ja ruumiin ylösnousemuksen yhteydessä. Silloin heidät puetaan kirkastettuun ylösnousemusruumiiseen, jossa he saavat elää ikuisesti. Pelastuksesta osaton ihminen jää kuolemansa jälkeen odottamaan tuomiotaan.


Välittääkö Jumala minusta?

Jumala ei vain välitä, vaan hän rakastaa sinua. Jumala rakkaus ihmistä kohtaan on Raamatun keskeistä sanomaa. Jumalan rakkaus on luonteeltaan etsivää. Kertomukset tuhlaajapojasta ja kadonneesta lampaasta todistavat, että Jumala etsii ihmistä yhteyteensä, vaikka tämä vielä olisi kaukana hänestä (Luuk. 15). Jumalan rakkauden päämäärä käy ilmi ”pienoisevankeliumiksi” kutsutussa Raamatun jakeessa Joh. 3:16: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”. Tämän rakkauden lupauksen voit omistaa omalle kohdallesi.


Miksi olemme olemassa?

Kysymys ihmiselämän tarkoituksesta on yksi ihmisen polttavimpia kysymyksiä. Luomiskertomuksessa Raamattu kertoo Jumalan luoneen ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen. Sellaisena ihmisellä on tärkeä ja vastuullinen asema luomakunnan keskellä. Ihmisen olemassaolon tarkoitus liittyy Jumalan rakkauteen ja iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ihme, ja jokaista varten Jumalalla on oma suunnitelmansa (Ps. 139:14–17). Palvellessaan omalla paikallaan Jumalaa ja lähimmäisiään ihminen voi jo ajallisessa elämässään kokea syvän täyttymyksen ja tietoisuuden elämänsä merkityksestä.


Kuuleeko Jumala jos puhun hänelle?

Rukouksen kuulemiseen liittyy monia Jumalan lupauksia. Jumala kuulee pyynnöt, jotka ovat hänen tahtonsa mukaisia. Jeesus sanoi vuorisaarnassaan: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan” (Matt. 7:7–8). Voit siis luottaa siihen, että Jumala kuulee jokaisen sanan, jonka hiljaa tai ääneen haluat hänelle sanoa. Kun puhut Jumalalle, vilpitön sydämen asenne on tärkeämpi kuin mitkään muotoseikat. Ihmisen tulee muistaa osoittaa Jumalaa kohtaa kunnioitusta ja kiitollisuutta häneltä saamastaan avusta (Ps. 50:15, 23).


Haluaisin löytää yhteyden Jumalaan, mitä minun pitäisi tehdä?

Raamattu osoittaa tien Jumalan yhteyteen. Siksi on tärkeää, että saat kosketuksen Jumalan sanaan. Se voi tapahtua Raamattua lukemalla ja hakeutumalla kuulemaan Jumalan sanaa, sillä ”usko syntyy kuulemisesta” (Room. 10:17). Sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin uskoa Jeesukseen Kristukseen ja ottaa hänet vastaan elämääsi. Silloin synnyt uudesti Jumalan lapseksi, saat syntisi anteeksi ja pääset yhteyteen taivaallisen Isäsi kanssa. Opastusta uskoontuloon liittyvissä asioissa voit saada tuntemiltasi uskovilta tai lähimmästä uskovien seurakunnasta.



Onko Jumala olemassa?

Jumalan olemassaolon puolesta voidaan esittää monia järjellisiä todisteita. Koko maailma ja luonnonjärjestys ovat heijastusta niiden taustalla olevasta syystä ja suunnittelijasta. On loogisempaa uskoa siihen, että Jumala on luonut kaiken näkyväisen ja näkymättömän, kuin olettaa, että kaikki olisi tapahtunut sattumanvaraisesti. Apostoli Paavali sanoo: ”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan” (Room. 1:19–20). Usko ei kuitenkaan ole vain älyllistä totena pitämistä vaan Jumalan ihmisessä vaikuttamaa luottamusta, johon liittyy kokemus yhteydestä Jumalaan.

Jossain vaiheessa elämäämme joudumme vastakkain sen kysymyksen kanssa, mikä on minun suhteeni kaikkivaltiaaseen Jumalaan, kaiken luojaan. Luodessaan ihmisen omaksi kuvakseen Jumala tarkoitti meidät elämään hänen yhteydessään jokapäiväisessä elämässämme niin, että meillä olisi henkilökohtainen suhde hänen kanssaan. Sillä tavalla hän voisi pitää meistä huolta ja rakastaa meitä koko elämämme ajan.

Olemme kuitenkin rikkoneet häntä vastaan tekemällä syntiä eli hänen tahtonsa vastaisia asioita. Synti on luonteeltaan sellaista, että se katkaisee yhteytemme Jumalaan eikä hän ole enää lähellä meitä. Tunnemme silloin olevamme yksin, ja yritämme tyydyttää sisimpämme monilla muilla asioilla Jumalan läheisyyden sijaan. Yrityksistämme huolimatta koemme tyhjyyttä – kaipaamme yhteyttä Jumalaan. Haluaisimme, että elämämme olisi arvokasta ja merkityksellistä eikä valuisi hukkaan.

Jumalalla on unelma. Hän haluaa, että jokainen ihminen palaisi hänen yhteyteensä ja saisi syntinsä anteeksi. Sen vuoksi hän lähetti poikansa, Jeesuksen, opettamaan meille Jumalan tuntemista. Jeesus kuoli uhrikuoleman koko maailman syntien puolesta, jotta syntimme tulisivat sovitetuiksi Jumalan edessä. Näin meille avautui pääsy takaisin Jumalan yhteyteen ja anteeksiantoon synneistä. Ihmisinä meidän tulisi vain hyväksyä anteeksianto omaan elämäämme ottamalla Jeesus vastaan elämämme hallitsijaksi.

Jokaisen meistä on tehtävä valinta: Käännynkö Jumalan puoleen ja jätän taakseni entisen elämäni, johon Jumala ei ole kuulunut?

Hän haluaa rakastaa ja siunata meitä tässä elämässä hyvyydellään ja kuoltuamme toivottaa meidät tervetulleeksi iankaikkiseen elämään Taivaaseen. Jumala ei halua, että yksikään joutuisi elämään ilman häntä ja menisi kuoltuaan kadotukseen. Kuitenkin hän antaa meidän valita.

Haluatko antaa elämäsi Jeesukselle? Voit tehdä sen Askeleet Jumalan luokse -osion avulla. Jos sinulla on kysymyksiä tai haluat tietää lisää, niin ota yhteyttä sivuston oikean alanurkan Kysy-painikkeen kautta.

Raamatussa kerrotaan, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
Johanneksen evankeliumi 3:16-17.

Jeesus sovitti syntimme kuolemalla Golgatan ristillä meidän puolestamme, jotta voisimme elää Jumalan yhteydessä ja kuoltuamme päästä hänen luokseen taivaaseen.

täältä löydät uskoon tulo tarinioita uskovilta krisrtityiltä ihmisiltä


https://tuleuskoon.fi/tarinat/

Kristittynä oleminen on "Jeesuksessa olemista". Selvimmin sanottuna, alat elää elämääsi "pysymällä" Hänessä. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa että hakeudut kasvamaan suhteessasi Häneen tuomalla koko sydämesi, sielusi, mielesi ja voimasi tähän suhteeseen (Mark 12:30; Luuk 10:27).

Tässä on viisi tapaa, joilla voimme "pysyä suhteessa" Jeesuksen kanssa:

Suhteessa toisiin kristittyihin



Seurakunta koostuu ihmisistä jotka ovat antautuneet suhteeseen Jeesuksen kanssa ja jotka ovat sen vuoksi saaneet Jeesuksen anteeksiannon, ja jotka haluavat elää Jeesukselle. Yhteys seurakuntaan auttaa kasvamaan suhteessa Jeesukseen. Seurakunnassa, yhdessä toisten uskovien kanssa, opimme, kasvamme, kysymme kysymyksiä, palvelemme ja ylistämme Jumalaa yhdessä.

Jumalan johdatuksessa lukiessamme ja oppiessamme Raamattua

Kun kasvat suhteessa Jeesukseen Kristukseen, alat oppia enemmän Raamatusta. Raamattu on Jumalan Sanaa, ja se on yksi tärkeimpiä tapoja, joilla Hän on paljastanut itsensä ja tahtonsa ja elämään liittyvän suunnitelmansa meille. Mitä enemmän tunnet Raamattua, sitä paremmin opit tuntemaan itse Jumalaa.

Keskustelemalla Jumalan kanssa rukouksessa

Rukoilemisen tarkoitus on sama kuin muidenkin tarkoituksellisten keskustelujen: kasvaa läheisemmäksi mielekkäässä suhteessa. Tämä tarkoittaa, että rukous koostuu monista eri aiheista. Rukouksessa koostuu ideoiden jakamisesta, kuuntelemisesta, kysymysten kysymisestä, avun pyytämisestä, iltsemme ymmärrettävästi ilmaisemisesta, tunnustamisesta ja anteeksi pyytämisestä, kiitoksesta, tai vain yhdessä olemisesta.

Palvelemalla toimimisesta

Voimme ilmentää Jumalan täydellistä rakkautta ihmisiä kohtaan palvelemalla, välittämällä, astumalla ihmisiä kohti, ja samalla erittäin tärkeällä tavalla itse kasvaa omassa suhteessamme Jeesukseen. Miksi? Koska juuri näin Jeesus toimi. Jeesus sanoi: "Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan" (Mark 10:45).

Ilmaisemalla Jumalan rakkautta ylistämällä

Ylistys on sitä, että tarkoituksella ilmaisemme arvostusta ja kiitosta ja ihmetystä Jumalalle. Ylistää voi yksin tai stadionilla tuhansien muiden kanssa. Se voi tapahtua kirkkorakennuksessa tai vuorenrinteellä. Ylistys on sinun aitoa ja rehellistä ilmaisuasi Jumalaa kohtaan.

Lue: 1. Kor. 1:2, 2. Tim. 3:16-17, 1. Tess. 5:17, Fil. 4:6, Mark. 10:45, Ps. 96:1 Näytä vähemmän
Kommentit
Heikki Rosti
Tasapainoista opetusta, on vastatuli netin sensaatiohakuisille fake new voimille😃😃😃

Vastaa
2 v

Seurakunnissamme esiintyy joskus erikoista ajattelua, jossa Jeesuksen tunteet laimennetaan, Sara Saarela kirjoittaa. – Jos kuitenkin uskomme, että kuvaus Jeesuksesta on totta, on otettava vakavasti se, mitä hänen tunteistaan kirjoitetaan.

Jeesus käskee lähetyskäskyssä menemään kaikkialle maailmaan ja tekemään opetuslapsia. Juutalaisille opetuslapseus oli ilmiönä tuttu, olihan heidän keskuudessaan esimerkiksi rabbeja eli opettajia, joiden jalkojen juuressa oppilaat opiskelivat.

Opetuslapseus ei kuitenkaan ollut tuttu asia pelkästään juutalaisille, vaan se oli normaali ilmiö tuon ajan kreikkalais-roomalaisessa maailmassa. Esimerkiksi antiikin kreikan filosofeilla oli oppilaita, jotka eivät opetelleet pelkästään ajattelemaan ja puhumaan kuten heidän opettajansa, vaan jotka opettelivat imitoimaan jopa opettajiensa kävelytyyliäkin. Imitointi eli esimerkin seuraaminen oli kokonaisvaltaista.

Jeesusta suututti ja murehdutti fariseusten paatumus.

Opetuslapseus on tietenkin meille monille tuttu käsite, ja herätyskristillisissä seurakunnissa Jeesuksen esimerkin seuraaminen arjessa koetaan tärkeäksi. Usein opetuslapseuspuheessa korostuvat kuitenkin oikeanlainen ajattelu ja tietyt moraaliset teot. Harvemmin puhutaan tunne-elämästä, vaikka Jeesuksen tunteista raportoidaan evankeliumeissa suhteellisen usein ja ihmiselämässä tunteet ovat varsin keskeisessä roolissa.

Kun luemme evankeliumeja huolellisesti, huomaamme, että Jeesuksella oli rikas tunne-elämä. Hänen esimerkkinsä rohkaisee meitä seuraamaan häntä tässäkin: tunteita ei pidä tukahduttaa tai ohittaa, eikä niistä tarvitse yrittää päästä eroon. Pikemminkin ne kuuluvat täysipainoiseen ihmisen elämään, ja ne ovat yhteydessä myös hyviin ja pyhiin arjen valintoihin.



Myötätuntoinen Vapahtaja

Ensimmäinen Jeesuksen tunne, jonka Markuksen evankeliumi nimeää suoraan, on myötätunto: Jeesuksen luo tuodaan spitaalinen mies, joka pyytää puhdistusta. Jeesuksen käy miestä sääliksi, eli hän kokee myötätuntoa.1 Jeesus ojentaa kätensä ja koskettaa miestä, ja niin mies paranee.

Tämä ei ole suinkaan ainoa kerta, kun Jeesuksen raportoidaan kokeneen myötätuntoa. Se on itse asiassa toistuva tunne ennen ihmetekojen tekemistä. Markuksen evankeliumin mukaan ennen viidentuhannen ihmisen ruokkimista Jeesus katselee kansanjoukkoa ja kokee sääliä, koska ihmiset ovat kuin lampaat ilman paimenta. Niinpä Jeesus alkaa opettaa heitä, ja myöhemmin hän ruokkii nuo kaikki viisituhatta.2 Toisella kertaa, kun Jeesus taas ruokkii ihmisjoukkoa, tällä kertaa neljätuhatta, toiminnan syynä on jälleen myötätunto.3 Hän siis tarjoaa ruokaa, koska hän välittää nälkäisten perustarpeista. Myötätunto liittyy myös Jerikon tien sokeiden miesten parantamisen ihmeeseen.4



Hän on Jumala, jonka sydämeen ja kyyneleisiin mekin mahdumme.



Jeesus kokee syvää myötätuntoa myös ennen kuolleista herättämisen ihmeitä: hän katsoo poikansa menettänyttä Nainin leskeä ja kokee sääliä, ja samoin Jeesus itkee ja suorastaan vapisee liikutuksesta katsellessaan ihmisjoukkoa Lasaruksen haudalla.5 Se, mikä yhdistää molempia kuolleistaherättämisihmeitä, on Jeesuksen empaattinen suhtautuminen niihin, jotka ovat juuri menettäneet läheisensä. Lisäksi on tärkeää huomata, että Lasaruksen haudalla tapaamme Jeesuksen, joka tietää tekevänsä pian ihmeen, mutta joka ei silti kiiruhda muiden tai omien kyyneleiden ohi vaan antaa niiden tulla.6



Suuttumus ja kiivaus

Jeesuksen myötätuntoiset parantamisihmeet olivat vastaus tarvitsevien ja kärsivien hätään. Ne eivät kuitenkaan miellyttäneet kaikkia. Juutalaiset johtomiehet ja etenkin kansan parissa aikaansa viettäneet fariseukset pitivät Jeesusta silmällä ja kritisoivat ankarasti tämän toimintatapoja. Kohtaamiset näiden ryhmien kanssa nostattivat Jeesuksessakin tunteita.

Yksi hyvä esimerkki tästä on Markuksen evankeliumin kolmannessa luvussa kerrottu sattumus sapattina. Fariseukset ovat jo nuhdelleet Jeesusta siitä, että opetuslapset ovat katkoneet pellolla tähkäpäitä, ja nyt polttavana kysymyksenä on parantaminen.

Synagogan sapattitilaisuus on kuin jännitysnäytelmä: fariseukset tarkkailevat, parantaisiko Jeesus, ja sitten Jeesus esittää heille visaisen kysymyksen siitä, onko sapattina lupa tehdä hyvää ja pelastaa ihmishenki. Näyttää siltä, että Jeesus onnistuu ”tukkimaan” fariseusten suun.

Tyytyväisyyden sijaan Jeesus on tuossa tilanteessa vihainen ja murheissaan. Miksi? Hänhän näyttää voittaneen väittelyn, ja kuka tahansa toinen saattaisi olla aika tyytyväinen itseensä sellaisesta saavutuksesta.

Teksti kertoo syyn Jeesuksen reaktioon. Häntä suututti ja murehdutti fariseusten paatumus. Fariseukset eivät osanneet vastata Jeesuksen kysymyksiin, mutta heidän hiljaisuutensa takana ei piillyt nöyryys tai orastava havahtuminen vaan vastustus sekä halu vaientaa ja tappaa Jeesus. Jeesuksen suuttumuksen takana taas oli murhe näiden kansan keskellä vaikuttaneiden merkittävien miesten sydämen tilasta.

Toinen tärkeä tapaus, joka liittyy Jeesuksen vahvaa aggressiivisuutta sisältävään tunnereaktioon mutta nyt vihaisuuden sijaan kiivauteen, on temppelin puhdistaminen. Johanneksen evankeliumin toinen luku kertoo, miten Jeesus kaataa pöytiä kumoon ja ajaa ruoskanpätkällä myyjät temppelistä ulos.

Tästä tapauksesta olisi paljonkin syvällistä sanottavaa, mutta tilan rajallisuuden vuoksi huomioidaan tässä vain yksi näkökulma: Jeesuksen kiivaudessa on kyse tuomion langettamisesta juutalaiselle johtajistolle ja uskonnonharjoitukselle. He eivät olleet pelkästään tehneet rukouksen paikasta markkinatoria, vaan he myös torjuivat Jeesuksen ja sitä myöten Jumalan toiminnan ja johtivat täten kansaa harhaan. Kyseessä on siis vakava asia, ja Jeesus reagoi tähän asianmukaisella tunteella ja vahvuudella.



”Sieluni on syvästi murheellinen”

Tässä vaiheessa joku saattaa todeta, että Jeesuksen toiminnassa ja tunnereaktioissa on nähtävissä tietynlaista tunteiden ja moraalin yhdistymistä: Jeesuksen tunteiden moottorina on esimerkiksi epäoikeudenmukaisuuden vastustus. Tämä on totta, ja Jeesuksen tunnereaktioissa on nähtävissä myös kiivautta Jumalan pyhyyden puolustamiseksi.

Tässä piilee kuitenkin myös pieni vaara. Seurakunnissamme nimittäin esiintyy joskus sellaista erikoista opetusta tai ajattelua, jossa Jeesuksen tunteet ja ihmisyys laimennetaan näistä syistä. Jotkut päätyvät ajattelemaan kenties tiedostamattaan, että Jeesus ikään kuin mekaanisesti pelkän logiikan puitteissa tekisi asioita, joita täytyy tehdä, jotta voisi olla moraalisesti hyvä – ja näin tunteet rajataankin itse asiassa pelistä pois. Jos kuitenkin uskomme, että evankeliumin kuvaus Jeesuksesta on totta, on otettava vakavasti se, mitä teksti sanoo Jeesuksen tunteista.

Yksi pysäyttävimmistä tunnekohdista on Getsemanen puutarhassa koettu hetki. Markuksen evankeliumi kuvaa Jeesuksen tunnetilaa näin: ”– – hän alkoi tuntea kauhua ja tuskaa.”7 Jeesus pyytää tässä tilanteessa ystäviään viipymään kanssaan, ja hän rukoilee Isä Jumalalta, että se, mitä hänelle on pian tapahtumassa, voisi jäädä tapahtumatta.

Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä. Jeesus on oikeasti tuskissaan. Lisäksi on huomattava, että hänellä on realistinen käsitys siitä, mikä häntä odottaa, eikä hän siis pelkää turhaan tai ole vainoharhainen. On olemassa realistista pelkoa ja kauhua, ja niitä saa tuntea.

Vaikka Jeesus rukoileekin, että ”ei niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä”, meidän ei kannata ohittaa tai minimoida Jeesuksen tunnetilaa – Jeesus kun ei sano näitä sanoja mekaanisen kevyesti tai mieti: ”No, olenhan Jumala, tämä on pikku juttu.” Jeesus kokee tilanteen niin kauheana kuin se on, ja luonnollisesti myös fyysiset kärsimykset, esimerkiksi kidutus ja naulojen lyöminen raajoihin, koettiin sisäisenä tuskana. Juuri tästä syystä Jeesuksen uskollisuus on todellista, koeteltua uskollisuutta.8

Tässäkin kohden huomaamme, miten Jeesuksen tunne-elämä itse asiassa on varsin keskeisessä roolissa hänen toiminnassaan. Tunteet ovat osa hänen uskollisuuttaan ja näin koko pelastuskertomusta. Hän ei vain näyttänyt olevansa kivussa ja kärsimyksessä, vaan hän kärsi oikeasti; hän ei ohittanut kipua, vaan eli sen läpi.



Tunteva ihminen ilman syntiä

Usein Jeesuksen tunteista puhuttaessa joku kuulija kiirehtii muistuttamaan, että Jeesus oli kuitenkin synnitön ja hänhän on myös Jumala. Tämä ilmaisee kenties tietynlaista epäröintiä sitä kohtaan, että Jeesus olisi oikeasti ollut niin räväkkä tai tunteileva.

On toki totta, että Jeesus on synnitön sekä ennalta ollut, ihmiseksi tullut Jumala, mutta kumpikaan näistä huomioista ei minimoi Jeesuksen tunne-elämää tai ihmisyyttä. Jeesus on paitsi tosi Jumala myös tosi ihminen, jossa näemme, miltä täysipainoinen ihmisyys sekä tasapainoinen tunne-elämä näyttävät ja mihin myös meitä kutsutaan.

Jeesuksessa, jumalihmisessä, me myös näemme, että järki, viisaus, hyvyys ja tunne eivät ole vastakohtia. Olenkin yrittänyt tässä tekstissä tiivistäen osoittaa, miten olennainen ja ”saumaton” osa Jeesuksen tunne-elämä on hänen toiminnassaan ja moraalissaan ja että terve ja hyveellinen tunne-elämä ei tarkoita sitä, että tunteita ei olisi tai niitä ei näytettäisi.

Lisäksi tunne-elämä liittyy messiaanisuuteen ja jumaluuteen. Juuri Jeesuksen ihmeellisistä teoista ja välittävästä suhtautumisesta ihmiset tunnistivat, että Jumalan valtakunta on saapunut ja lupaukset täyttyvät. Jos yritetään hiukan valottaa Jeesuksen toiminnan historiallista ja teologista taustaa, Hesekielin kirjan luku 34 toimii yhtenä esimerkkinä. Siinä Jumala nuhtelee Israelin kelvottomia paimenia eli kansan johtajia, joilla ei ole myötätuntoa ja jotka näin eivät siis toimi lampaiden eli kansan parhaaksi. Hän lupaa nostaa tulevaisuudessa hyvän Daavid-paimenen.

Jeesus on tämä luvattu Daavid-paimen. Mutta ei vain Daavid, vaan Jumala itse. Vanhassa testamentissa nimittäin suuri Paimen on Jumala ja muiden paimenten tehtävä on vain imitoida häntä.9 Jeesus on hyvä paimen, joka antaa henkensä lampaiden edestä, toisin sanoen Jahve itse, Immanuel, ”Jumala meidän kanssamme”.

Tunteet ovat osa tätä Jumalaa. Hän rakastaa ja siksi toimii – joskus myös suuttuu ja kaataa pöytiä kumoon. Rakkauden, syvän myötätunnon ja murheen vuoksi hän tuli ihmiseksi ja meni ristille. Hän on Jumala, jonka sydämeen ja kyyneleisiin mekin mahdumme.

Kirjoittaja Sara Saarela on teologi, kirjailija ja helluntaiseurakuntien IK-opiston opettaja.
Iloitseva Jumala

Monilla perinteisiä Jeesus-elokuvia tai -kiiltokuvia katselleilla saattaa olla vakava kuva Jeesuksesta. Voi olla helpompaa ajatella, että Jeesus itkee tai pitää hillittyjä, syvällisiä luentoja, mutta Jeesuksen nauravat kasvot on vaikea nähdä omassa mielessä, kun lukee evankeliumeja.

Jeesus kuitenkin viittaa suoraan omaan iloonsa, ja hänen kerrotaan olleen täynnä iloa. Iloon viitataan muun muassa näissä kohdissa: Joh. 15:11 ja 17:13 sekä Luuk. 10:21. On huomionarvoista, että Luukkaan 10. luvussa mainitaan ensin, miten 72 matkaan lähetettyä opetuslasta saapuvat onnistuneelta reissultaan iloisina, mutta kun jae 21 kuvaa Jeesuksen iloa, kreikan kielessä käytetään eri sanaa. Se voitaisiin kääntää itse asiassa ”riemuita” tai ”olla yli-iloinen”. Jeesus todella iloitsee!

Myös taivaan valtakuntaan liittyy ilo: vertauksessa kadonneesta lampaasta (Luuk. 15:1-7) julistetaan, että taivaassa iloitaan yhden syntisen löytymisestä, ja tuhlaajapoikavertauksessa isä järjestää suuret ja iloiset juhlat, kun tuhlaajapoika palaa takaisin (Luuk. 15:11–32). Vertauksen riemuitseva isä on tietysti Jumala itse. (SS)



Kirjallisuus:

Voorwinde, Stephen 2011. Jesus’ Emotion in the Gospels. T&T Clark.



Viitteet: 1) Mark. 1:41. 2) Mark. 6:34. 3) Mark. 8:2. 4) Matt. 20:34. 5) Luuk. 7:13; Joh. 11:33. 6) Joh. 11:33–35. 7) Mark. 14:33. 8) Ks. myös Hepr. 4–5. 9) Hes. 34; Ps. 23.

https://www.tv7.fi/arkki/jumala-puhuu/nautimme-kanssasi-ehtoollista_p48215/

Sinulla on mahdollisuus viettää ehtoollista kanssamme. Kun tulemme yhteen Hänen nimessään, Hän on meidän keskellämme.
Jumala puhuu
Jumala tahtoo puhua meille ja hän haluaa, että sinäkin opit tuntemaan hänet henkilökohtaisesti. Jan ja Joy Cedercreutz opettavat käytännönläheisestä ja uskontäyteisestä elämästä