Ostin tänään ensimmäistä kertaa omalla luvalla patruunoita. Fiilis oli samanlainen kuin ensimmäistä kertaa luvallisesti keskikaljaa ostaessa. Ei tosin yhtä voitonriemuinen, omahyväinen kyllä.
Kävin samalla reissulla kaupassa ja ostin myös sitä kaljaa. Myyjätäti innostui vielä tivaamaan henkkarit. Hän tokaisi jotain "arvasinki että oot yli 18..". Vastaukseni oli, että perhana, enhän mä enää kelpaa työvoimatoimistossakaan nuorten palveluihin. Jonkin aasinsillan kautta pääsin siihen, että kasvatan tukkaani nyt kun se vielä kasvaa, kalju ehdin olla eläkkeelläkin.
Hitto, olen vanha. Ja nynny.
Annan kissalle mönjää.