Oli synkkä ja myrskyinen yö, ja Jouko joi sahtia! Se sahti oli vahvaa, mutta niin oli Joukokin! Myrskyn raivo katkoi puita ja taivas salamoi, mutta Jouko vain joi. Päätön ihmissusi ulvoi oven takana, mutta Jouko keskittyi vain sahtiinsa. Näin jatkui läpi yön, kunne Joukolle koitti karu huominen, jolloin hän nousi, astui ulos ja loihe lausumahan:
"Tuokaa minulle uusi tynnyri sahtia!"
Ja niin saapui jälleen synkkä ja myrskyinen yö.