IRC-Galleria

Olen tainnut koko pienen ikäni rakastaa musikaaleja ja kasvanut katsoen elokuvia.
Tim Burtonin Big Fish on parhaimpia näkemiäni elokuvia, ihana, koskettava, hauska, unenomainen

rakastan sitä kun saavutaan elokuvateatteriin tai teatterin katsomoon, paikat ovat tyhjät, edessä levittäytyy iso valkokangas tai tietynlainen lavastus. siin on jotain hyvin lumoavaa. ja se hetki kun valot alkavat himmentyä ja tiedät että kohta se alkaa. kun olen itse ollut lavalla odottamassa tätä samaa, se on aina yhtä jännittävää, tosin vähän eri lailla.

elokuvissa alkaa mainokset. sanoisin että melkein kaikki leffat on parhainta nähdä eteattereissa.
ja varsinkin musikaalit.

olin nähnyt Sweeney Toddin mainoksen ja kiinnostunut. nähnyt making offin ja taas vähän lisää mainoksia. ja kun mä istun siellä ja elokuva alkaa jännitän hetken ihan älyttömästi että onhan tää niin hyvä ja hyvin tehny kuin mä haluaisin. oli se. em, en välttämättä pitänyt ihan kaikista tehokeinoista ja välillä ku istui ja katsoi tuli semmonen joo tota ehkä ei tätä nyt näin paljoo kannataisi toteuttaa ja näyttää mut kun istuu kärsivällisesti, lumoutuu hyvin musikaalityyppisistä lauluista (ST on alunperin musikaali) ja musikaalin rakenteesta, kun katsoo elokuvan loppuun asti. en käy paljastamaan miten Sweeney päättyy mutta loppukohtaus on aika tehoava.

joissain arvosteluissa on lukenut että laulut eivät jää soimaan päähän. tota, jää ne.
ja elokuva on sellainen, yksi ihana - kamala - järkyttävä - tyylitön ja tyylikäs - ja se loppu. uudestaan.?