IRC-Galleria

"It's the sense of touch. In any real city, you walk, you know? You brush past people, people bump into you. In L.A., nobody touches you. We're always behind this metal and glass. I think we miss that touch so much, that we crash into each other, just so we can feel something"
http://www.youtube.com/watch?v=_LJUA6d7AIc

On tilanne jossa bussi seisoo paikallaan, ihmiset muuttuvat kärsimättömiksi, edessä lippua ostava nainen huomaa että häneltä puuttuu pari kolikkoa ja nopean hetken kuluttua kun hän kysyy 30 senttiä joku auton takaosassa huutaa "mee seuraavalla bussilla"

On kissa joka istuu entisellä kirjoituspöydällä ja on tuohtunut koska sitä ei huomata tarpeeksi yrittämisistä huolimatta. Nainen illalla tulee keskusteluun mukaan ja sanoo kissan olevan keskustelija

On ennen nukahtamista edeltävä olo jossa on ikävä kaikkia, monia asioita ja monia ihmisiä

On näytelmä, Kansallisteatterin Kotiin ennen pimeää johon en ollut varma pääsisinkö katsomaan. Pääsin ja pidin siitä ja näyttelijöiden roolityöskentelystä, esimerkiksi näytelmän isän ja pojan kohtaamiset - Heikki Nousiainen ja Kristo Salminen. Niitä näytelmiä jonka loppukohtaukset saavat minut itkemään. Kun taide - kuva, musiikki, teatteri, tanssi - saa näkemään ja antaa keinon käsitellä joitain, ehkä tiedostamattomiakin ajatuksia ja tunteita, teos toimii parhaiten ja siitä tulee hieno ja kaunis