Ja siinä vähää myöhemmin mä tajuan että haluan elää rauhassa. Peace and love niinku sanottais. Kun mä olen metromatkalla Rautatieasemalta Herttoniemeen metrossa mua vastapäätä istuu joku pikkukundi. Kundilla on siisti armylippis, musta mininahkatakki, jaloissa mustat crocsit. Ne kengät ei niin sovi asuun mut ei sillä väliä. Pikkukundi puhuu välillä kännykkään, katsoo Hakaniemestä tulevia vähän vanhempia jätkiä eka pelokkaasti mut sitten kiinnostuneena ja sit se katsoo ympärilleen. Ja jätkä on kingi
tulta ja vettä
Mä olen se joka vetää joko ihan täysillä tai sit ei ollenkaan, mä pukeudun mustaan ja valkoiseen ja kun mä kokeilen meikkejä kosmetiikkaosastolla ja lopputulos on järkyttävä mä tupeeraan tukan ja lähden kulkee niin
Ja enkä mä tiedä onko on-off meininki niin okei ja jees ja hyvä mutta se on sitä mitä mä olen. Mä olen itkenyt suhteen päättymistä kaks viikkoa putkeen saman porukan nähden ja kun multa kysyttiin sen parin viikon lopulla että mitä mä itken mä en suostunu kertomaan. Mä valehtelin ja sanoin että ei se mitään mut loppujen lopuksi mä en osaa valehdella yhtään.
"When I find myself in times of trouble / Mother Mary comes to me / Speaking words of wisdom / Let it be / And in my hour of darkness / She is standing right in front of me / Speaking words of wisdom / Let it be"