http://www.youtube.com/watch?v=uN3RQQRgB-o
olen aikasemminkin tilittänyt tästä läsnäolosta
tilitän edelleen
ku alotin teatteriesiintymisharkkajutut joskus vuonna nakki ja muussi mä ajattelin ett tilan ottaminen tai tilaan tuleminen on sitä ett sä menet paikkaan x ja kävelet sinne. kävelet sinne kädet levällään, isoin askelin, katsot ympärilles ja tila on sun. ajattelin kanssa että olen läsnäoleva kun vain nökötän siinä paikallani ja yritän keskittyä. no ei ihan.
pyörin viime viikolla Yt:llä (ylioppilasteatteri) kera kaverin ja löysin pianon
oon joskus opetellut soittaan kitaraa ja pianoa. nykyään lähinnä rakastan rämpyttää
se ei välttämättä näytä kovin järkevältä, se ei välttämättä kuulosta miltään sinfonialta mutta
rakastan sitä kun musa tuntuu itsessä. ku soitin viime viikolla huomasin hirmu äkkiä etten mä pysty vain istuu aloillani ja soittamaan selkä suorassa, kädet hienosti ojennettuina pianon koskettimille.
kun tekee taidetta (en osaa käyttää tästä parempaa ilmaisua) parhaimmat, koskettavimmat, hauskimmat, pysäyttävimmät, vakuuttavimmat työt lähtee ja on siinä kun se työ on sinussa.