IRC-Galleria

Mä en halua. Mä haluan juosta pakoon mutten pysty. Mä haluan löytää toisen polun, mutten löydä. Ja tää mun valitsema tie on umpikuja. Mä en pääse pakoon. Mä istun polun päähän. Jotain puuttuu mun sisältä. Tuntuu niin tyhjältä. Mut valtaa kasvava paniikki mut mä koitan olla rauhallinen. Ei onnistu. Tuntuu kauheelta. Koitan juosta, juosta, juosta, mut mun jalat ei liiku. Alan itkee hysteerisesti ja lysähdän takasin maahan. Tuntuu siltä et mä vaan oon. Ei mitään, ei missään. En tunne mitään, en välitä mistään. Sitten tulee se itsesäälin aalto ja kylmä totuus. Kukaan ei välitä musta, kukaan ei rakasta mua, kukaan ei huomais vaikka kuolisin pois. On kamalaa tulla petetyksi, hyväksikäytetyksi, arvottomaksi ihmiseksi jota voi käyttää maalitauluna kaikkeen. Sellanen mä oon. Itken, itken aamuun asti.