IRC-Galleria

Olen ihan sekaisin... onnesta..? väsymyksestä..? itsetietoisuudesta..? En tiedä. Tänään oli pitkästä aikaa sellainen olo, että oikeasti elän tällä planeetalla. Tai elän ylipäänsä, jossain. Ehkä vain mielikuvitusmaailmassa, mutta silti. Ensin heräsin niin, että tunsin todella levänneeni ja nukkuneeni tarpeeksi. Aamusuihkukaan ei tuntunut yhtä vastenmieliseltä kuin yleensä. Tanssahtelin ja lauleskelin niin kovaa, että naapurit joutuivat varmasti käyttämään korvatulppia. Sitten nauroin...pudistelin päätäni, nauroin ja olin onnellinen. Isä sai vedet suihkusta päälleen. Housujen etumus jokseenkin märkä. Sellaista sattuu. Siispä katselin Arcieta ja kumppaneita dvd:ltä. Myöhemmin kävelin kaupungilla tietäen näyttäväni hyvältä. Erittäin itsekeskeistä ajattelua, mutta se selvästi kohottaa itsetuntoa. Minulle ostettiin helmeilevän sininen auto, jonka rekisterinumero on ILY-411. Varokaa mummot, lapsenlapset ja kulkukoirat, täältä tullaan! Sitten matkustin metrolla ja junalla tapaamaan tätini perhettä ja heidän koiraansa. Etenkin koiraa, tai ainakin se oli toistuvasti huomion keskipisteenä. Kävelin kotiin asemalta hymyillen jokaiselle vastaantulevalle ihmiselle (ja sain samalla lähemmäs kymmenen juopunutta ihmistä letkauttamaan minulle jotain, mutta en välittänyt, jatkoin vain hymyilemistä). Yöllä täyttelin vielä työhakemuksia. Ja aivot käyvät edelleen ylikierroksilla, eikä väsymyksestä ole tietoakaan, vaikka järki käskisi jo mennä nukkumaan. Tyypillistä. Huomenna on perjantai ja santislaiset pääsevät iltavapaalle 19 reikä reikä. <3 Jalkapohjani luo nahkaansa. Se on vähemmän kaunista katseltavaa. Joskus toivoisin, ettei jalkani olisi osa minua.