IRC-Galleria

Joskus tuntuu kuin olisin pitkäkaulainen kirahvi, joka ei saa kaulaansa pois kaikkien näkyviltä niin tahtoessaan. Kirahvit ovat kyllä söpöjä. Mutta voi... niin paljon mieluummin olisin kilpikonna, joka kykenee piilottamaan päänsä, kätensä ja jalkansa (vai miksi kilpikonnan vartalosta haarautuvia osia nyt kutsutaankaan) kuorensa sisään ja elämään siellä rauhaiseloa raajojensa kanssa. Kuin sillit suolassa. Ajattele. Minulla on pieni huone ja minä sanon: "Asumukseni on niin pieni ettei sinne mahdu kuin sänky, pöytä ja tuoli." Tähän kilpikonna vastaa: "Minulla ei mahdu kuin pää ja neljä jalkaa." ja minä olen hiljaa koko loppuillan. Sellaisen keskustelun kävin tänään kilpikonnan kanssa kaikessa kirahvin olomuodossani ja täytyy myöntää, että vaikeaa oli kuulla, mitä kilpikonnalla oli sanottavanaan. Pääni nimittäin sattui leijumaan puun lehvästössä, josta katsottuna kilpikonna näytti kärpäsen kokoiselta ja sen ääni kuulosti hamsterin olemattomalta piipitykseltä. Hauskaa meillä silti oli. Minä halusin olla kilpikonna ja kilpikonna halusi olla kuvailemani kirahvi. Minä kuvittelin kilpikonnan vuorosanat ja se minun, ja keskustelumme oli lyhykäisyydestäänkin huolimatta erittäin opettavainen.