On tässä viimeaikoina jotenkin harvinaisen hyvin korostunu miten tyhjän päällä oon sitten kun valmistun. Ei miulla ole mitään, ei mitään hajua mitä sitä haluis ruveta tekemään (en haluis tehä mitään oikeesti...) eikä mitään varsinaisia unelmia, noi niiku uran/työn/elämäntehtävän suhteen. Tottakai haluun esim. käydä paikoissa mutta siis niin.
Miulle ois tärkeetä keksiä joku työ josta pitäsin, koska ei miulla oo mitään muutakaan ku Piritsiki. Tai siis tarkotan vaan että, joo tottakai miulla on ystäviä, jotka tosin seurustelee joten moon sillai solo fighter yanno vittu tajuukohan kukaan miun pointtia taas? Le fuck.
Äääh. En jaksa nyt edes yrittää selittää tätä.
Ja sellast viel mietin et pitäiskö käyä elokuvissa yksin ekan kerran elossani? ...Romanttista hässäkkää, yksin. Vitut.
Ei oo ny kivaa.