Sitten luonnollisesti muistin tän miähen.
Sit rupesi raksuttamaan.
Ja totesin et fuck. Minähän periaattees oon Ian Malcolm (tai niiku sillee)
Rokkistara matematiikoks(/tiedemieheks), kyyninen/sarkastinen, kauluspaita+nahkatakki ja nii.
JÖÖÖÖÖÖÖPh.
Miustois oikeesti mielenkiintosta lähtee johonki psykologian pariin selvittämään miten helvetisti fiktiiviset hahmot on miuhun vaikuttanu/voinu vaikuttaa. Oon vissii ollu vähän loner esim.aina?
Eijjo roolimalleja/inspiroivia ihmisiä ympäriltä löytyny nii pitäny inspiroituu (omaksuu jotain myös?) kirjojen ja elokuvien henkilöistä.
Hauskaa ois myös selvittää miten paljon omasta mielestäni vaan samaistun vaikka oikeesti omaksun jotain piirteitä hahmoista
(tottakai onhan seki mahollista et en ole muotoa hakevaa mössöä enkä omaksu asioita? Mut toisaalta sitten niin, jos ei itellä ole opittua ratkasumallia tilanteeseen nii kai sitä ihan herkästikki hakee sitä ympäristöstä ja jos ympäristössä on ''joku'' joka tuntuu tutulta ni kai sitä sit siltä helpoiten lainaa? ps huomaako et oon tylsyys päissäni lukenu psykologiaa lately?)
Mut tärkein kysymyshä täs on tämä paha?
Ei minusta. Näi ny vain kävi.