Mummoni äiti oli Severiina Paalanen, piika, lähtöisin Ristiinasta. Tämä melko topakan luonteen omaava nainen oli Mikkelissä piikana kauppaneuvos Pöntisellä 1800-luvun loppuvuosina. Tuohon aikaan herrasväen rouvat olivat erityisen huolissaan kansan sivistämisestä, siis tavallisen rahvaan. Moni rahvaasta kun ei osannut vielä lukea, kirjoittaa tai laskea tai taidot olivat varsin heikot.
Kansanopistoliike heräili myös noihin aikoihin ja Mikkelin Otavaan perustettiin Otavan opisto. Herrasväen naiset usuttivat monet piiat myös koulun penkille. Niin lähti Severiinakin Otavan opistoon oppia saamaan. Opistossa hän kulutti koulunpenkkiä vuodet 1900-1902. Luulen, että nuo vuodet olivat hyvin merkittäviä aikoja piikatytön elämässä.
Ura urkeni ja Severiina lähti piikoman suuremmille herroille etelä-suomeen. Kun hän palasi kotikyläänsä hienoissa vaatteissaan ja hatussaan, oli siinä kylän ämmillä ihmettelemistä. Tuohon aikaan vain herrasnaiset ja huorat käyttivät hattua ja Severiinahan tiettävästi ei ollut herrasnainen joten ei ollut paljon vaihtoehtoja siitä miten tytölle oli maailmalla käynyt.
No ei ollut käynyt huonosti. Severiinalla oli ollut kosijoita ja pari kihlaustakin, mutta jostakin syystä Severiina meni avioon vasta yli 30 vuotiaana, ristiinalaisen Augusti Haajasen kanssa. Kirkonkirjojen mukaan taisi olla pikkuinen kiire, kun esikoinen syntyi 7 kk:n päästä häistä.
Severiina ja Augusti saivat kaksi lasta Urhon ja Lillin, minun mummoni. Severiina oli aikaansaava nainen. Perhe muutti Kuusankoskelle paremman elämän perässä. Augusti oli Kymin paperitehtaalla mokkamyllärinä ja Severiina hoiteli kylänasioita auttaen monia naapureita kirjallisissa asioissa.
Mummoni kertoi, että koulunkäyntiä heillä arvostettiin ja niiimpä mummonikin olisi halunnut opiskella opettajaksi. Rahat eivät tähän kuitenkaan riittäneet, joten mummoni kävi vain talous-ja emäntäkoulun. Ja hyvä pitoemäntä hänestä tulikin.
Syy tähän tarinaan on se, että eilen leivoin pikkuleipiä, jotka ovat saaneet nimensä tuon vahvan suvun esinaisen mukaan. Meillä leivotaan näitä Severiinoja aina kaikkiin juhliin. Reseptin tiedän vain minä ja minä annan sen joskus jollekin lapselle perinnöksi, joka toivottavsti jatkaa perinnettä eteenpäin.