Heti aluksi on tunnustettava, että käytän tähän kirjoitukseen työaikaa. Jos siis pomo sattuisi tätä lukemaan, niin sovitaan että jätän seuraavan kahvitauon pitämättä.
"Mitä sinulle kuuluu ? ei ole sinusta viime aikoina kuulunut mitään, etkä ole Galleriaankaan kirjoittanut, että pysyisi edes hieman perillä naisen elämästä" Tällaisia kommentteja olen saanut viime aikoina. Ehkäpä olisi hyvä pysähtyä miettimään ajankäyttöään ja tärkeysjärjestyksiään.
Teistä varmaankin moni tietää/muistaa tarinan professorista joka opetti oppilaita käyttäen havaintovälineinä lasikippoa, eri kokoisia kiviä ja hiekkaa. Professori sanoi osoittaen lasikippoa, "tämä kuvaa elämänne rajallisuutta". Hän laittoi kulhoon isoimmat kivet ja sanoi "nämä kuvaavat elämänne tärkeimpiä asioita, kumppania, lapsia, terveyttä. Sitten hän kaatoi kuppiin pieniä kiviä, jotka asettuivat isojen kivien väleihin, "nämä ovat elämänne toiseksi tärkeimpiä asioita, työ, harrastukset, ystävät. Lopuksi hän kaatoi kulhoon hiekkaa, mikä valui isojen ja pienten kivien väleihin täyttäen kulhon. "Tämä hiekka kuvaa kaikkea sitä pientä vähemmän tärkeää, joka täyttää elämänne raot. On tärkeää täyttää elämä ensi isoilla ja tärkeillä asioilla ja antaa pienten asioiden vain olla täytteenä. Jos kaadat kulhoon ensin hiekan ja pienet kivet, ei suuret ja tärkeät enää sinne mahdu"
Prosessorin lopettaessa luentoaan tuli yksi opiskelijoista kulhon luo ja kaatoi siihen pullon siideriä, se imeytyi hiekkaan. Mitä tästä opimme ?
Aina elämässä on tilaa pullolliselle siideriä.
Pitäkää huolta isoista kivistä. Minäkin yritän.