IRC-Galleria

Tämä kevät ja alkukesä on mennyt ilman kirjoja. Huomaan olevani uupunut enkä jaksa niistä kiinnostua. Pää tuntuu olevan täynnä niin paljon muuta. Toisaalta lukeminen olisi helpottanut uupumista, tiedän kuinka paljon kirjoista saa voimaa ja lohtua arkeen. Niimpä päätinkin aloittaa taas lukemisen vaikka vain vähän kerrassaan.

Nyt yöpöydällä on Nunna Kristodulin kirja "Rukouksen virta". Etenen hitaasti en aseta itselleni tavoitteita, luen sen mitä jaksan. Alkulehdillä kerrotaan hyvistä ajatuksista. Verrataan hyviä ajatuksia lammaslaumaan, jota itse kukin meistä kaitsee. Hyvä ajatuspaimen johdattaa ajatukset korkealle pois pikkumaisuuksista. Voimme säädellä ajatustemme sisältöä. Joku jopa väittää, että Onni olisi peräisin tyytyväisistä ajatuksista. Voi ollakin.

Ortodoksi isä Paisios jakaa tarinassaan ihmiset kärpäsiin ja mehiläisiin. Kauniilla kukkaniityllä kärpäset näkevät vain siellä olevan lantakasan, mehiläiset taas kaatopaikalla kiinnittävät huomionsa vain siellä kukkivaan kukkaan, vaikka se olisi yksin roskaläjien keskellä. Onneksi me voimme valita olemmeko kärpäsiä vai mehiläisiä. Voimme valita olemmeko osa kärpäs- vai mehiläisparvea.
Itse lisäisin tähän vertaukseen vielä itikat. Jatkuva ininä kaikesta myrkyttää myös ajatukset ja saa toimimaan verenhimoisesti.
Osaisimpa rakentaa sellaisen mehiläispesän, jossa parvi pysyy hengissä ja kaikilla olisi paikkansa. Mehiläiskuningattareksi minusta ei taida kuitenkaan olla.