IRC-Galleria

Nykyään kun menen elokuviin tai katson kotona elokuvaa haluan tietää etukäteen loppuuko elokuva onnellisesti, lukeeko lopussa "happy end". En kestä jos loppu on onneton. Avoimen lopun kestän juuri ja juuri, koska voin kuvitella elokuvalle oman onnellisen lopun, mutta jos tiedän että loppu on onneton tai surullinen en katso elokuvaa. Tiedän että tämä on naivin hullua, eihän elämäkään ole aina onnellista. Toivoisin sen kuitenkin olevan. Ja yritän elää niin, että mahdollisimman monen elämä päättyisi sanoihin "happy end"

Sadutkin alkavat usein sanoille "olipa kerran" tai "tapahtuipa kerran", niissä ei välttämättä ole onnellista alkua, eikä sillä ole väliäkään. Elämäkin voi alkaa onnettomasti, elämän varrella voi olla kaikenlaista koko tunteiden ja sattumusten kirjoa, mutta lopussa pitää olla sanat "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti". Onnellinen päämäärä luo toivoa paremmasta, johon meillä kaikilla on oikeus.

Mikä sitten on onnellinen loppu ? onko se sitä kun paha saa palkkansa ja prinsessa saa prinssinsä ja puoli valtakuntaa, vai se kun lapsi paranee sairaudesta tai eksyneet ihmiset löytävät takaisin kotiin. Joillekin onnellinen loppu voi olla riittävä ruoka ja elintaso ilman raatamista.

Minä olen viime päivinä paljon pohtinut omaa onnellista loppuani (huom läheiseni, en ole kuolemassa ). Eli miten vietän loppuelämäni niin, että voin lopussa todeta "happy end". Olen tehnyt isoja ratkaisuja elämässäni ennenkin, niin nytkin jättäessäni työpaikkani tänään. Olen valtavan helpottunut ja uskon, että ratkaisu on osa omaa "happy end":iä. Elämä kantaa ja tuo uusia haasteita, niihin on vain uskallettava tarttua rohkeasti.
Hyvää viikonloppua sinulle !