IRC-Galleria

Täällä sataa ja sadetta on säätieteenlaitos luvannut lähipäiviksikin. Hyvä, monen kaivossa näkyy pohja.

Kun sataa tulee tehtyä monia sellaisia asioita, joita muuten ei malttaisi, kuten lukea. Eilenkin, keskellä päivää kömmin sänkyyn hyvän kirjan kanssa. Asettelin monta tyynyä kipeän niskani alle (olen jotenkin saanut niskani oikean puolen kipeäksi) ja aloin lukea. Hävisin jonnekin.

Pian kuopus kömpi perässäni sänkyymme oman kirjansa kanssa viereeni. Veti viltin päällensä ja alkoi lukea. Sanoja ei tarvittu. Oli hiljaista ja lämmintä, vain sivujen rapina paljasti että olimme olemassa. Pieni mies selkäni takana välillä työnsi nenänsä lähelle selkääni ja tuoksutteli, haki emon turvallista tuoksua ja jatkoi taas lukemista. Tunsin olemisen sietämätöntä keveyttä, hetken hurmaa.

Hetken päästä sänkyyn hyppäsi koira ja tunki itsensä väliimme. Sietämätön röyhkimys, tunnelman pilaaja ajattelin, mutta koira pötkähti uneen ja alkoi kuorsata, kovaa. Lukemisemme jatkui.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Jonkin ajan päästä Hulda-kissamme löysi meidät ja hyppäsi päälleni kehräämään. Siinä me olimme kaikki samassa kasassa, kuin pesässä.

Tällaisia hetkiäkin elämässä tarvitaan.