IRC-Galleria

Kun sataa tai on muuten mörkki ilma ettei ulos viitsi mennä, on hyvä aloittaa lasten vaatekaappien läpikäynti. Aloitin kuopuksesta. Uskomaton määrä vaatetta joita ei ole käytetty aikoihin. Joko ne olivat liian pieniä, kuluneita, ei mieleisiä tai sitten vain niin piilossa kasojen takana, ettei kukaan ole niitä sieltä löytänyt. Kirppiskassit, toinen Pelan kirppikselle ja toinen omalle tulevalle pöydälle täyttyivät. Ja kun sain loput vaatteet viikatuksi kaappiin, huomasin miten poika on taas kasvanut. Ei kun kauppalistaan sukkia, pitkiä kalsareita ja jokunen huppari. Tätä kasvun ihmettä jaksan aina ihailla ja kauhistella.

Kun talossa on 5 murkkua, joilla kaikilla on menossa kasvupyrähdys eri vaiheissa, on pieniä, lyhyitä ja muuten epäsopivia vaatteita ja kenkiä kasatolkulla. Onneksi kasvavat. Toivottavasti myös henkisesti. Taidan lähteä ensi viikolla tyttöjen kanssa shoppailemaan, jos vanhan äitimuorin vielä mukaansa huolivat. Onneksi minulla on rahapussi, ehkä sillä helpotan mukaan pääsyä ; )

Koko elämähän on yhtä kasvua. Kun fyysinen kasvu hieman hidastuu, niin henkinen alkaa toden teolla. Luotan siihen, että kasvan vielä itsekin...ainakin lapset ja mies kovasti siihen kannustavat ja haastavat. Ystävistä puhumattakaan.

Kovasti olen vanhenemista viime vuosina miettinyt ja löysin yhden hienon Magnus von Platenin ajatuksen aiheesta.

" Se, että huolestumme vanhenemisesta johtuu siitä, että huomaamme vain sen, mitä vuodet vievät, emmekä sitä mitä ne lahjoittavat; tietoa, selvänäköisyyttä, ymmärrystä. Huomaamme ainoastaan, että silmälasit olisivat tarpeen."