IRC-Galleria

Kävin eilen kirjastossa. Löysin mukavia ja kiinnostavia kirjoja. Yksi oli "Teehetki"-kirja, Pirjo Suvilehdon kirjoittama ja kokoama.

Teehän on rauhan, levon, virkistyksen ja inspiraation juoma ja sen nauttimiseen on monta tapaa. Mm. näistä tavoista tuo kirja kertoo, kuten myös teen historiasta ja alkujuurista, jotka ovat Kiinassa. Esittelyssä ovat eri teelaadut ja teen terveysvaikutukset, jotka muuten eivät ole vähäiset. Varsinkaan vihreän teen. Teekulttuuriin ja teehen liittyviin sosiaalisiin ja henkisiin merkityksiin kirjassa myös tutustutaan.

En tiennyt, että tee tuli Suomeen ennen kahvia. Tee "hyökkäsi" maahamme sekä idästä että lännestä 1700-luvulla. Idästä teekulttuuri levisi lähinnä Pietarista ja pian tsajua juotiin varakkaimmissa, oppineissa piireissä. Karjalassa arvokkaana häälahjana pidettiin samovaaria eli teeveden kuumenninta aina toisen maailmansodan alkuun saakka.
Nythän me suomalaiset olemme varsinaista kahvikansaa, mutta osalle maistuu teekin. Viime aikoina joihinkin suurempiin kaupunkeihin on perustettu pieniä teehuoneita, ehkäpä tämä kertonee siitä, että teekulttuuri on Suomessakin kasvamassa.

Minä olen mieltynyt perienglantilaiseen teehen, sekä tapaan nauttia teestä, teeleivistä, skonsseista, hedelmäkakusta jne... Suosikkiteeni on Earl Grey-tee, jonka tarina on seuraavanlainen. Tee on nimetty englantilaisen Greyn jaarlin mukaan, sillä tämä kyseinen heppu oli pelastanut erään Kiinalaisen mandariinin (siis ei hedelmän) hengen ja tästä kiitoksenä jaarli oli saanut kallisarvoisinta mitä kiinalainen voi toiselle antaa, eli hienoimman teensä reseptin. Resepti on yhä salaisuus tai ainakin aineosien suhteet. Earl Grey-teessä on mustaa kiinalaista teetä, Darjeeling-teetä ja bergamottia.
Myöhemmin Jaarli Grey lahjoitti reseptin Twiningsin teehuoneelle, joten nyt me kaikki voimme ostaa sitä lähikaupastamme ja nauttia upeasta mausta ja tuoksusta, johon ei kyllästy koskaan.