IRC-Galleria

Tällaisena harmaana, tuulisena ja jotenkin ankean oloisena päivänä olisi aika helppo kirjoittaa jostakin olemattomasta, tylsästä tai masentavasta aiheesta. Ajattelin kuitenkin tarttua tähän haasteeseen ja kirjoittaa jotakin kivaa tai hauskaa.
Ensimmäisenä tulee mieleeni jouluun liittyviä mukavia muistoja omasta lapsuudesta. Minä olen viettänyt varhaislapsuuteni Joulut lähes yksinomaan mummolassa Kuusankoskella. Mummoni, joka oli minulle hyvin rakas, oli erittäin hyvä keittiöihminen, pitoemäntä. Tuohon aikaan, siis 60-luvulla ja vielä 70-luvullakin kaikki jouluruoka tehtiin itse. Paistettiin ihan mahdottoman ohuita pipareita, rapeita torttuja ja englantilaista hedelmäkakkua, jota muuten teen yhä samalla reseptillä kuin mummoni ja ilman sitä ei tule joulua. Perinteiset kinkut ja laatikot oli pöydässä, samoin kuin rosolli, joka oli lapsena suurin jouluruokaherkkuni kinkun lisäksi.
Ensimmäisen joulupukkini muistan oikein hyvin. Olin noin 3-4 vuotias kun kauan odottamani pukki tuli. Harmittelin kun isä oli lähtenyt saunaan ja hän ei pukkia nähnyt. Olin säikähtänyt pukkia ja piiloutunut mummon selän taa. Olin sieltä sopertanut mummon korvaan, että ei tuo ole oikea pukki, kun sillä on huulipunaa. Oli tainnut isällä maskeeraus mennä vähän överiksi sinä vuonna.
Muut söivät jouluna suklaata. Minä en. Minun herkkuni olivat merkkarit, joita sain mummolta aina ison laatikollisen. Niitä riitti yli vuodenvaihteen. Sain viime joulunakin salmiakkia, nyt vaan mieheltä, joka tuntee intohimoni. Valitettavasti olen joutunut rajoittamaan salmiakin syöntiä erilaisten terveydellisten juttujen takia, mutta vähän täytyy ostaa täksikin jouluksi. Nyt kyllä maistuu jo suklaakin. Olen oppinut sitäkin syömään.