IRC-Galleria

Viime aikoina olen miettinyt kuinka paljon sitä jaksaa hätäillä ja huolehtia. Aika paljon, mutta miksi ?

Luen tällä hetkellä Helsingin piispa Eero Huovisen kirjaa "toinen aurinko" ja sieltä osui juuri ytimeen eräs kirjoitus. Piispa siteeraa raamatun kohtaa, joka kertoo Martasta ja Mariasta. Itse pääjehu Jeesus ja hänen perässä hiihtäjänsä tulivat erääseen taloon, jossa Martta alkoi heti höösätä ruokaa, juomaa jne... Maria vaan istahti Jeesuksen jalkojen juureen ja kuunteli. Ja tämäkös sieppasi Marttaa, kun hänen piti kaikki hommat hoitaa ja yksi vaan istuu ja kuuntelee. Martta pyysi jopa Jeesuksen puuttumaan moiseen laiskotteluun ja itsekkyyteen. Pääjehu vastasi, että Martta huolehti ja hätäili aivan liian monista asioista, vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut itse osansa, se olkoon hänen.

Mutta miten voi olla huolehtimatta ja hätäilemättä tässä maailmassa. Vanhemmat hätäilevät lastensa puolesta, miten heidän elämässä käy, etteivät vaan joutuisi huonoille teille. Sitä hätäilee oman ja läheisten terveyden puolesta.
Joskus sitä hätäilee koko maapallonkin puolesta, luonnonkatastrofit, terrorismi ja sodat saavat epävarmaksi ja huolekkaaksi.
Olen sitä mieltä, että ihminen joka hätäilee ja huolehtii rakastaa toisia ihmisiä, lapsia, terveyttä, maailmaa ja tulevaisuutta. Haluamme kaikille hyvää ja pelkäämme pahaa.

Miksi sitten raamatusta saa sellaisen kuvan, että Marian valinta olisi jotenkin parempi kuin Martan. Marttahan teki rakkauden tekoja huolehtimalla, niin kuin moni meistä naisista tekee.
Ehkä viesti on se, että huolehdimme turhastakin, kannamme sellaisia huolien kuormia, joiden alle meinaamme tuupertua. Hätäilemme tarpeettomasti liian monesta asiasta. Tässä suhteessa voisimme ottaa oppia Mariasta, joka osasi ja uskalsi vain olla ja kuunnella.
Näin Joulun alla yritän ottaa Marian oppeja käyttöön, ettei Martan hössöttäminen saa meikäläistä ihan väsähtämään.