Meidän perheessä säännöllisin väliajoin höyrähdetään. Milloin mihinkin ajatukseen tai asiaan. Nyt on otettu käyttöön vanha idea perheparlamentista. Eli se tarkoittaa sitä että joka sunnuntai-ilta meillä istutaan saman pöydän ääreen, joskus teen ja purtavan kanssa tai sitten ilman ja keskustellaan perheen yhteisistä asioista.
Tilaisuus on puheenjohtajavetoinen eli minä johdan puhetta ja jaan puheenvuoroja. Yllättävän hyvin mukulat ovat oppineet odottamaan vuoroaan ja pyytämään puheenvuoroa. Nyt viime aÃkoina eniten puhetta on ollut matkasta, joka pitäisi toteuttaa kevään tai kesän aikana. Kovin tuntuu mielipiteet menevän ristiin niin kohteesta kuin muistakin toiveista. Osa toivoo perheen yhteistä reissua, osa hajautettua mallia, jne... Ensi sunnuntaina pitäisi lyödä lukkoon miten edetään.
Yhteisten kokousten lisäksi olemme päättäneet pitää jokaisen lapsen kanssa oman HEKOTA-hetken. Tämä hetki, yleensä tunnista kahteen on vain ja ainoastaan lapsen ja meidän vanhempien yhteinen hetki, jolloin puhutaan lapsen asioista ilman kiirettä tai häiriötä. Ovessa on kokous lappu ja sitä on kunnioitettava. Jokaisella lapsella on oma HEKOTA-hetki kerran kahdessa viikossa. Sovimme hetken lopuksi, onko joitakin selvitettäviä asioita ja sovimme kuka selvittää ja palaamme niihin seuraavalla kerralla. Lapset odottavat hetkiään ja pitävät aikatauluista tiukasti kiinni jos me vanhemmat unohdamme.
Arki tuntuu välillä ahmaisevan meistä jokaisen sellaiseen putkeen, että pienet, mutta hirveän tärkeät asiat jäävät jalkoihin. "Katsotaan hetken päästä", " Ihan kohta" ja "Huomenna " värittävät keskustelua perheen kesken. On vain kokeiltava uusia tapoja toimia, jos ne ei toimi on keksittävä uusia. Ei saa antaa periksi.