Pääsiäisviikko on alkanut aikamoisen paaston merkeissä. Keltaista Jaffaa ja erilaisia Valion marjakeittoja on kulunut kiitettävästi. Pari päivää on mennyt sängyssä loikoessa, lukiessa ja TV:tä katsoessa, niin ja välillä vessassa vieraillen. Tuli katsottua yksi kotimainen elokuvakin Aku Louhimiehen "Kuutamolla", joka on odottanut vuoroaan jokusen kuukauden. Ihan oli katsottava kuva, mutta ei se paljon jälkimaininkeja jättänyt. Minna Haapkylä oli suorituksessaan melko hyvä ja Peter Frantzen komea. Odotin vähän enemmän.
Nyt illalla raahauduin jo pystyyn ja kävin kahden suurimman tytön kanssa läpi pakatut tavarat, rahat, liput ja laput. Typsyt ovat huomenna lähdössä Leville ja Ylläkselle lautailemaan vajaaksi viikoksi. Meillä jo kohta perinteinen pääsiäisreissu. Me muut jäämmekin sitten kotiin, tiirailemaan pääsiäispupun liikkeitä ja syömään mämmiä. Jotenkin pääsiäinen ei tunnu samalta, kuin ennen. Ehkä lasten kasvaminen vaikuttaa asiaan. Ei ole enää munien piilottamista ja pääsiäisaamun muita rituaaleja.
Jos vatsa suo, niin huomenna suunnistamme Mikkeliin. Mies työkokoukseen ja minä hummailemaan, ties minne. Kauppahallissa ainakin piipahdan ja Henkassa ja Maukassa, niitä kun ei Savonlinnassa ole. Ja torikahville tietenkin kuuntelemaan ukkojen juttuja. Iltapäivällä kotiin ja tyttöjä saattamaan matkaan. Nyt jo tuntuu haikealta.