IRC-Galleria

Minusta on kiva kun lasten kavereita käy meillä kylässä. Lapset rauhoittuvat ja heillä on tekemistä, keskinäinen kähnäily jää vähemmälle.

Kavereita on myös mukava jututtaa, heiltä saa hyviä näkökulmia myös omien lasten juttuihin. Pieni perspektiivin laajennus ei tee pahaa, paitsi jos oma lapsi näyttää kaverin rinnalla aivan toopelta ja tumpelolta. Niinkin joskus käy, vaikka sanonta "omista rakkaista lapsista ja naapurin karseista kersoista" elääkin voimakkaasti, ainakin täällä meidän kylällä.

Erään lapsemme ystävä on rehti ja reilu kaveri, kala-ja metsämies konsanaan. Hän katsoo reilusti silmiin puhuessaan, kysyy ja pyytää jos tarvitsee jotakin ja tarttuu asioihin ilman suurempia kehoituksia.
Pojat lähtivät kalaan ja saaliina oli kiloinen hauki. Ylpeitä poikia. Kaveri siivosi kalan ja lupasi opettaa taidon myös meidän pojalle. Lupasin valmistaa kalasta pojille aterian ja mikä oli fileoidessa kalaa, mikä oli siivottu ja suomustettu niin hienosti. Kala ruokki neljä perheenjäsentä ja maukasta oli tuore kala.
Kehuin pojan äidille, miten reilu ja rehti hänen poikansa on ja miten toivoisin näkeväni omassani samoja piirteitä. Pahin murrosikä painaa päälle ja pojan rehtiys on kyllä niin kadoksissa, että sen löytäminen olisi jo arkeologinen ihme. Toki ihmeitäkin tapahtuu.