IRC-Galleria

Olen aina luullut ettei avioliittoni/parisuhteeni olisi aivan tavallinen suhde. Mutta kyllä se on. Siinä ei pussata eikä puhuta tarpeeksi, niin kuin ei muissakaan perinteisissä suomalaisissa suhteissa. Ja mihinkä perustan väiteeni ? Siihen että kun vappuna päätin lopettaa tämän päiväkirjan kirjoittamisen, niin eikö mies älähdä ja mökötä ja ala painostaa, etten saa lopettaa. Lupasin kirjoittaa hänelle sähköpostiin päivittäin kirjeen, jos se helpottaisi, mutta ei. Hän haluaa lukea päiväkirjaani täällä.

On se kumma, että meidän kahden vanhan harpun on täällä kirjoitettava mitä meille kuuluu ja mitä me ajatellaan ja miltä tuntuu. Eiköhän nämä voisi kahdenkeskenkin puhua. Varsinkin kun me ollaan koko ajan yhdessä 24 h/vrk. Mutta ei. Kai se on sitten niin että tämä kirjoittaminen jotenkin kirkastaa ajatukset ja jalostaa sanottavan. Niin ja tulee miettineeksi mitä sanoo. Muuten kun suustaan tulee lauottua kaikkea sellaista mitä ei ole ajatellut... ja seuraukset ovat sen mukaiset.
Ja onhan se niinkin, että kai näitä jorinoita joskus lukee joku muukin. Tai ainakin toivon niin.

Tuo pussaaminen on kyllä näin sähköisesti hieman hankalaa, joten lupaan hoitaa sen muulla tavalla, ihan suusta suuhun menetelmällä. Pussataan niin että huulet rohtuu. Muistanko vielä aikaa.

Summa summarum. Jatkan horinoita, lukekaa jos jaksatte ja jos tylsäksi alkaa mennä kommentoikaa ja vaatikaa mielenkiintoisempia juttuja. Aiheitakin saa heittää.