Aloitan tämän päiväkirjani oikein huonolla vitsillä, jonka luin kirjasta, jonka mies oli minulle kirjastosta lainannut.
"Kuinka monta sovinistia tarvitaan vaihtamaan keittiön lamppu ?" Ei yhtään ! tiskatkoon akka pimeässä.
Ehkäpä tämä vitsin taso kertoo tällä hetkellä sen, missä päässäni mennään, eli ei kovin korkealla ja kovaa, vaan matalalla ja hitaasti.
Pään kovalevy tilttailee, kun yritän saada sinne mahtumaan kaikki ne uudet ideat, joita sinne jostakin pursuaa. Ihanaa että pursuaa, sillä vaihtoehdoton elämä olisi kamalaa. Nyt on enemmänkin kyse valinnan vaikeudesta. Osaanko tehdä oikeita valintoja ja oikeaan aikaan.
Olo on hyvin toiveikas ja terveellä tavalla itsekäs. Mitä elämä tuo tullessaan, sitä en vielä tiedä, mutta kannattaa toivoa hyvää ja kaunista. Luotan siihen, että sitä sitten saa.
Hyvää viikon alkua sinulle !