IRC-Galleria

Vuosi alussa, arki astunut ovesta sisään. Viime vuoden projektit odottavat oven takana, jotta tarttuisin niihin ja veisin ne päätökseen.

Ja pakkohan se on. Ensimmäinen projekti on autokoulun päättäminen. Loppusuorallahan tässä jo ollaan, ei kun loppukaasutus ja kortti lompsaan, heh heh ! Tänään oli ensimmäinen ajotunti sitten joululoman. Oli ensimmäinen itsenäisenajontunti, vähän niinkuin harjoitusinssi. Sekoilin ja hökelsin, auto sammui kolme kertaa, peruutin vähän vinoon, ryhmityin yksisuuntaisella väärälle kaistalle ja jännitin kamalasti. Kaikesta huolimatta ensi viikon lopulle ehdotettiin inssiä. Huomenaamulla on teoriakoe, pitäkää peukkuja pystyssä klo: 9.15 - 9.30.

Toinen projekti on työnhaku. Ei sekään kovin helppo juttu. Nyt jo kaksi paikkaa on mennyt ohi suun. Paikkavahti vahtii työvoimahallinnon sivuja, ei oikein Etelä-Savossa ole vapaita paikkoja, lehdenjakajan, putkimiehen ja ilmoitusmyyjän paikkoja lukuunottamatta. Ei oikein minulle sopivia. Etelä-Suomessa olisi virkoja auki pilvin pimein, mutta ei iske sekään. Kokemusta kun on siitäkin elämästä.

Muitakin projekteja on edessä, mutta niistä lisää myöhemmin, kunhan selviäisin näistä kahdesta viime vuoden jäänteestä. Vähän ne stressaa !!!! Hommat on vaan hoidettava ja muuten oltava kun Ellun kanat.

Toivon tähdet loistakoon pimeältä taivaalta juuri sinulle !!!

Eilen tämä jo vähän alkoi. Tänään jatkui ja jatkuu yhä. Vatsa kääntää ja päätä särkee. Oksettaa, mutta en oksenna, inhoan sitä niin paljon. Vatsa kurisee, möyryää ja Jaffaa kuluu. Toivottavasti huomenna olisi jo parempi.

Vanhimman pojan kädennäyte. ½ vuotta metallioppia. Tarpeellisia mökille.
Toisessa kuvassa yhden tytön takoma kaulakoru.

Hyvää Joulupäivää sinulle. En malta nyt kirjoittaa enempää, kun perhe on kasassa. Loppuviikosta enemmän kuulumisia.

Aamu alkoi sillä kun uusi naapurimme kiikutti meille itse leipomansa kakun Joulutervehdyksenä. Olin iloisesti yllättynyt, varsinkin kun emme ole kuin Hyvää Päivää-tuttuja.

Aamusta taas kaupunkiin, kauppoihin, huh ! selvisimme hengissä.

Kotiin ja talven lyhimpänä päivänä ihana kahvihetki, auringon laskiessa ja värjätessä maailman kauniiksi.
Hyvillä mielin perunalaatikon paistoon ja muihin valmisteluihin.

Kun sain laatikot uuniin täytin ulkolyhdyt kynttilöillä ja sytytin ne. Kuu paistoi täytenä ja valaisi koko pihan kun suuri lyhty. Kuuntelin hiljaisuutta ja katselin valoja ikkunoissa. Sisällä meno ja touhu, kaikki tekivät jotakin ja asiat valmistuivat, hymyilytti.

Vielä oli yksi työ kesken, viimeisen lattian pesu. Siinä luututessa kuuntelin joululauluja radiosta ja tajusin miksi minä näen tämän kamalan vaivan Joulun eteen. Nauratti kun ajattelin, että itseni, juuri minun takiani teen tämän kaiken. En kenenkään muun. Minusta on ihanaa, että Joulusta täällä Käärmelahdessa saavat nauttia muutkin, mutta tämä on minun Jouluni ja saan nauttia siitä myös itse.

Moni aikuinen sanoo, ettei enää viitsi tehdä Joulua kun lapset ovat kasvaneet tai "mitä sitä nyt aikuiset ihmiset"... en ajattele noin. Silti ymmärrän niitä jotka eivät halua viettää Joulua ollenkaan tai viettävät sitä eri lailla kuin minä vietän. Kenenkään ei kuitenkaan pidä uhrautua ja tehdä asioita ainoastaan muiden vuoksi, ei lasten, vanhempien, anoppien tai muiden. Jokaisella on oikeus omanlaiseensa Jouluun.

Toinen kinkku tuoksuu vielä uunissa. Katselen ulos ikkunasta kuuta ja lähetän terveisiä kaikille Joulun pikku keijuille, että lentävät esikoisen luo viedäkseen heille parantavaa taikapölyä.

Tässä tämä heinäseivästen uusiokäyttö.

Ei ehtinyt aurinko kunnolla nousta kun olimme miehen kanssa jo liikenteessä. Lapsilla oli viimeinen koulupäivä, mikä loppui jo hyvissä ajoin. Osan nappasimme kaupungistä kyytiin ja osa tuli omin neuvoin kotiin.

Kiersimme täysiä kauppoja, kärry täyttyi herkuista ja arkimuonasta. Joululaulut soivat. Tapasimme muutaman tutun ja toivottelimme Hyviä Jouluja. Alkoonkin pistäydyin viinejä ja likööriä hakemaan. Toiseenkin A-kauppaan päädyin, kun ajattelin, että Jouluna sitä eniten närästyslääkettä kuluu, ostin samalla pariakin erilaista happosalpaajaa.

Kukkakauppaankin piti mennä, mutta unohdin ihan totaalisesti koko kukat. No huomenna sitten.

Iltapäivällä aloitimme Joulusiivouksen. Tai minä lykkäsin ensimmäisen kinkun uuniin ja perunat puuhellalle kiehumaan ja imeltymään. Muut siivosivat ja järkkäsivät, minä ehdin vain lopputohinoihin. Sain jo vähän koristeitakin paikoilleen.

Kesken siivouksen piti kyllä vähän laulaakin. Tytöt osaavat soittaa pianoa, joten vähän innostuimme soittamaan ja laulamaan. Oli mukavaa, pitäisi tehdä sitä useammin. Kymmenen Joululaulun jälkeen jaksoi taas jatkaa Jouluvalmisteluja.

Toivottavasti et ala jo kyllästyä näihin minun jouluhössötyskirjoituksiin. En kirjoita niitä leveilläkseni kuinka kamalan paljon olen ehtinyt ja jaksanut tehdä ja touhuta, en tosiaankaan. Päinvastoin yritän helpottaa omaa joulustressiäni ja luoda uskoa, että tästä selvitään. Kun näistä tohinoista kirjoittaa, niin asiat loksahtelevat järjestykseen omassakin päässäni.
Ja ilmeisesti tämä on viimeinen tällainen hössötysjoulu, sillä toivon mukaan olen ensi joulun alla työssä, eikä silloin ole mahdollista tällainen kokopäiväinen joulun valmistelu.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, on mies tehnyt työlistan, jota nyt noudatamme. Tälle päivälle on listassa jääkaapin ja hellan siivousta, heinäseipäiden pystytystä (luit oikein, laitan myöhemmin kuvan niin ymmärrät), kinkun hakua mummilta, palovarottimien testausta, venäläisen kamarin siivousta, viimeisten lahjojen pakkausta ja taulujen laittoa. Kaupungissa pitäisi käydä kaupassa ja hakemassa lapsia. Kyllä tästä selvitään. Kivaa tehdä yhdessä. Tuolla keittiössä mies jo imuroi, mikä ihana ääni !!!

Pienempien lasten joulujuhlat ovat takanapäin. Ihania ja herkkiä juhlia, tonttuineen, keijuineen ja palokärkineen. Meidän kuopus oli palokärki, aika luonnerooli.

Mutta nyt miehen avuksi, huomenna lisää ! Hymyä huuleen ja rypyt kulmakarvojen välissä oikoseksi.

Tänään se alkoi, nimittäin viimeinen viikko ennen Joulua. Iski vähän paniikki, en kuitenkaan peruuttanut vielä Joulua kuten olen monesti tässä vaiheessa jo tehnyt. Esikoinen oli jo huolissaan milloin Joulun peruutus tulee. Ei mene tänä vuonna ihan käsikirjoituksen mukaan nämä Joulun valmistelut.

Päivä alkoi rauhallisesti, mutta mitä pidemmälle päivä eteni, alkoi kiire kasvaa ja vatsahapot korventaa rintaa.
Tänään on erään ystäväni nimipäivä. Kävin häntä tervehtimässä ja samalla toivottelemassa hyvät Joulut. Sain häneltä arvokkaat kengät, ainakin 70 vuotta vanhat, silkkikengät, joilla on aikanaan tepastellut tsaarin hovin hovineiti Sasha, joka vallankumouksen alla pakeni Suomeen. Ystäväni sai nämä kengät häneltä sodan aikoihin kun kaikesta oli pulaa, kengistäkin ja ystäväni tarvitsi silloin kipeästi juhlakenkiä, köyhä oikeustieteen opiskelija kun oli. Hän ei ole käyttänyt niitä kuin kerran, joten kenkien kunto on loistava. Nyt ne päätyvät mekkokokoelmani koristukseksi.

Tänään ostin viimeiset Joululahjat ja ilta menikin niitä paketoidessa. Viimeisiä paketteja lähtee huomenna maailmalle, kummitytölle ja omalle kummitädilleni.

Huomenna on yhden lapsen Joulujuhla. Tyttö laulaa kirkossa ja odotettavissa on taas vesivahinko kirkon lattialle. On se vaan niin koskettavaa...
Tyttö on leiponut kakkuja kolmin kappalein, opettajalle, avustajalle ja ystävälle. Haluaa muistaa ja ilahduttaa, olen ylpeä hänestä.

Mies on tehnyt työlistaa tälle viikolle, pitkältä näyttää, mutta kyllä siitä selvitään. Onhan paljon jo tehtykin.

Minua alkaa jo Joulun tulo jännittää. Mitähän se pukki mahtaa tuoda. Lapset supattelevat salaperäisesti iskän kanssa ja toivon että jotakin jännää on tulossa.
Eniten toivon kirjoja ja jotakin itse tehtyä. Mikä tai mitkä ovat sinun ykköstoiveesi ?

Toiseksi vanhin tyttöni varasi ystävänsä kanssa liput Nightwishin Jyväskylän konserttiin hyvissä ajoin alkusyksystä. Eilen oli tuo suuri päivä kun konsertti sitten järjestettiin.

Minun eräs ystäväni taas kutsui minut Susanna Haaviston 25 vuotisjuhlakonserttiin, joka järjestettiin täällä Savonlinnassa. Oli muuten aivan loistava konsertti. Kokeneita ja ammattitaitoisia muusikoita (Lenni-Kalle Taipale ja Juha Tikka vain muutaman mainitakseni) ja solisti puhui, tarinoi ja lauloi niin sydämestä, että karvat oli pystyssä vielä tänä aamunakin.
Kovasti voimaannutti tuo tuoreen 50:sen naisen elämänkokemus ja voima.

Kun kotiuduin n. 22.30 oli mies eteisessä vastassa lumiukkoyöpaidassaan aivan kalpeana. Minä touhuan ja selitän konsertin ihanuutta ja ihmettelen miehen ilmettä. Pian hän saa suunsa auki ja kertoo, että uutisissa oli ollut viimehetken tieto, että Jyväskylän Paviljongilla palaa ja siellä ollut konsertti on keskeytetty. Apua miten tytöt ? kumpikaan ei vastaa puhelimeen, linjat ovat aivan tukossa. Toisen tytön vanhempia emme saa kiinni, ovat teatterissa. Lopulta toinen vastaa, eikä tiedä tilanteesta mitään. Mies laittaa tekstiviestejä ja lopulta tyttö soittaa, kaikki hyvin, ei hätää ja konserttikin jatkuu. Huh!

Tällaiset kuumat konsertit siis aloittivat meidän viikonlopun vieton. Tämä päivä onkin mennyt sitten leipoessa, siivotessa ja järkkäillessä. Huomenna tulee konsultteja kylään selvittelemään elämän monimuotoisuutta, uusi kokemus sekin.