Tässä on ehtinyt kuukausikin jo vaihtua viime kirjoituksesta. Ensimmäinen työviikko on takana, melko raskas sellainen, kun ei ole oikein tottunut....kolmena iltana pääsin kotiin vähän vaille yhdeksän illalla, söin ja kaaduin sänkyyn. Yhtenä iltana olin tyttären kanssa konsertissa kuuntelemassa Anna Eriksonia, joka muuten oli aivan loistava, suosittelen, jos juhlakonsertti sattuu kohdalle, mutta myöhään meni silloinkin.
Viikonloppu on mennyt nyt toipuessa. Mies on hoitanut viikon arjen todella hyvin. Kun yhtenä aamuna satuin petaamaan sängyn sain siitäkin noottia, että se on hänen hommansa ei minun. Hyvä että hoitaa, mutta rajansa kaikella, kai minäkin nyt jotain saan tehdä. No kyllä tämä tästä tasaantuu, kunhan totumme uuteen rytmiin.
Ainut katraasta jolle on tuottanut pieniä ongelmia poissaoloni on koira. Onni etsii ja ikävöi ja riemu on suuri kun saavun kotiin, meinaa lirutkin tulla ihan vahingossa.
Olen päättänyt rajata selkeästi aikani, työaikaan ja vapaa-aikaan, mutta ajatuksia on joskus vaikea ohjailla. Väkisinkin ajatukset pyörii jonkin työjutun parissa, vaikka haluaisi ajatella jotakin muuta. Ehkä tämä menee alkuinnostuksen piikkiin...
Tänään tehdään hyvää ruokaa ja syödään feministikakkua (naistenpäivä), jonka tytöt tekivät. Mistähän kummasta ovat tuollaisia höpsötyksiä saaneet päähänsä ?
Toki olen aina ollut sitä mieltä, että naisen pitää olla sellainen, että hänet nurkasta erottaa, kuten kovin ihailemani Riitta Uosukainen on joskus sanonut.
Hyvää alkavaa viikkoa sinulle !