Nukuin hyvin ja pitkään, mikä ihana tunne !!!
Kaikki muut olivat jo syöneet aamupalaa ja olivat pukemassa, kun raahauduin keittiöön. Rauhallinen aamu. Miehen kanssa vielä pötköttelemään ja kuuntelemaan Harri Marstion levyä, jonka mies oli minulle édellisenä päivänä ostanut, kiva tunnelma.
Päivällä kipaisimme seurojentalolle hirvikeitolle, kun paikallinen hirviporukka oli saanut hirvet kaadettua. Oli hyvät keitot, leivät ja lohet ja juomingit. Jälkiruokana vielä täytekakkua ja kahvit.
Jäimme syömästä tullessamme vielä pihaan korjaamaan kesätavaroita talviteloille, grilli, kesäkalusteet ja kukkalaatikot löysivät paremman paikan. Menimme vielä miehen kanssa metsään etsimään kuusta ja sen oksia syyspatoihin. Metsässä oli kaatunut kuusi ja löysimme sen oksien alta pienen linnunpesän, jossa oli vielä yksi ehjä kaunis muna tallella. Kuvan löydät kuva-arkistostani. Pesä ei ole nyrkkiäni suurempi. Linnulle on ollut varmaankin suuri järkytys kun puu on tuulessa kaatunut ja pesä on jäänyt sen alle. Koko sen elämä on mennyt sekaisin. Mietin miten lintuemo on jatkanut elämäänsä ? onko osa poikasista selviytynyt ?
Elämässä voi sattua ihan mitä tahansa, kenelle tahansa. Tuntuu turvattomalta ja epäoikeudenmukaiselta ajatukselta, mutta totta se on. Voi tulla luonnonilmiö, onnettomuus, sairaus ja niille emme voi mitään. Voimme vain olla tukena niille, jolle on jotakin ikävää tapahtunut, uskoen siihen, että jos omalle kohdalle sattuu, niin saamme myös tukea.
Me kaikki tarvitsemme turvaverkkoa. Oman verkon silmäkokoon voi vaikuttaa.