IRC-Galleria

Viisaudesta ja älykkyydestä on keskusteltu varmaan niin kauan kun on inhimillistä elämää maapallolla ollut. Niistä on kiistelty ja niitä on mitattu. Oikein älykkäät ja viisaat ovat oikein järjestäytyneet omaan kerhoonsa, Mensaan.

Puhutaan matemaattisesta-,kielellisestä-,tunne-ja sosiaalisesta älystä. On kiistelty siitä mikä on oikeaa älyä tai viisautta ja millaisilla älynlahjoilla pärjää elämässä.
Onneksi meissä on erilaisilla älynlahjoilla varustettuja ihmisiä, toiset tekevät suuria keksintöjä, hahmottavat laajoja kokonaisuuksia ja toiset ovat varustettu suurilla tunneälyn lahjoilla. Joillakin on molempia.

Meillä on yksi lapsi, jolla on suuret tunneälyn varastot ja hän osaa niitä käyttää. Hämmästelen viikottain miten hän huomaa toisissa ihmisissä sellaisia asioita, huolia tai ongelmia joita voi helpottaa. Ei mitään ihmetekoja, vaan rinnalla kulkemista silloin kun jokin mättää.
Esimerkkinä, jos pikkuveli ei uskallakkaan hypätä kolmosesta, vaikka on koko viikon sitä uhonnut ja istuu surkeana uima-altaan reunalla, tämä tunneälyinen menee ja tökkää kyynerpäällä toista kylkeen ja sanoo "eiköhän mennä saunaan" hyvin myötätuntoisella äänellä. Tai kun samainen pikkuveijari on muuten huonolla tuulella, työntää isoveli kaverille jakoavaimen käteen ja pyytää kiristämään moponketjuja kanssaan, tärkeää hommaa.

Minusta yksi hienoimmista viisauden määritelmistä on Michael Wexioniuksen 1642 kirjoittama viisauden kolminkertainen silmä.
Meille on annettu Muisti, joka viittaa menneeseen, Ymmärrys, joka viittaa tämänhetkiseen ja Huolehtiminen, joka viittaa tulevaisuuteen.