Lapsi tulee koulusta kotiin ja valittaa kuinka häntä on kiusattu ja kuinka hänet on jätetty yksin. Yritän lohduttaa ja luoda toivoa, että jospa vaikka huomenna asiat olisi toisin. "Yritä kestää" sanon ja mietin miten voisin helpottaa lapsen oloa.
Eläkkeellä oleva äitini tulee käymään ja valittaa että väsyttää, eikä mikään oikein maistu miltään, miesystäväkin temppuilee, kaamosmasennusta varmaan. Ehdotan kirkasvalolampun ostamista, liikuntaa, kynttilöitä ja lopuksi suklaata jos muu ei auta. "Yritä kestää" sanon ja livautan äidin kainaloon uusimman Annan iltalukemiseksi.
Ystävä soittaa ja kertoo kuinka vaikeaa arki toisinaan on. Kuuntelen ja yritän olla myötätuntoinen, se on helppoa sillä omakin arkeni on toisinaan vaikeaa. "Yritä kestää" sanon ja toivotan voimia puhelun lopuksi.
Miehellä on töitä ja tavoitteita. Hän innostuu ja tekee, yrittää tosissaan. Toisinaan vastaan iskee väsymys ja ymmärtämättömyys. Innostus häviää, työstä tulee tuskaista puurtamista. "Yritä kestää" sanon ja sivelen olkapäätä.
Kun itse kieriskelen itsesäälin ja väsymyksen syövereissä saa kaksi sanaa "Yritä kestää" paljon lohtua aikaan. Aivan kuin joku lataisi pattereihin juuri sen verran lisävirtaa, että näkee yli kaiken sen ikävän ja vaikean, johon meinaa kompastua.