IRC-Galleria

Mä en jaksa himmeesti selittää mitä täs välis on tapahtunut. Lyhyestä virsi kaunis. Pohjalla mennään edelleen ja lujaa. Tuntuu et oisin ollu tänä viikonloppuna ilonpilaaja ja pettymys; varsinkin kun en jaksanut loppuun asti vetää roolia, jonka olen omaksunut. Sunnuntaina alkoi taas tämä "mikää ei kinnosta" - vaihe. Onneksi sentään la jaksoi rope kiinnostaa. Oli meillä sentään siistiä puolen päivän ajan.

Ärsyttää se että terapeutti hirveen tietäväisenä totesi ettenhän minä voi stressata viikonlopusta kun kerran olen ennenkin tykänny ropesta. mutta se sosiaalisuus alkoi käydä pattiin lauantaina. Onneksi kissa oli vain yhden yön poissa enkä tuntenut sitten enää itseäni niin yksinäiseksi.

Mielenkiintoista: minulle on tullut ihan hirveö ruokahalu. Koko ajan syön jotain. Olen jo pariin otteeseen kuullut "oletko raskaana?" ilmauksen. Kehoni ilmeisesti pelästyi ja niinpä kuukautiset alkoivat =D Mutta sain nähdä tämän asian yhteydessä myös erittäin kauhistuneenkin ilmeen ;) Minä hankin vain kissa -lapsia.

On sentään jotain odotettavaa. Keskiviikkona aion lähteä Ninin luo jyväskylään ja jatkaa sieltä lauran luo Kajaaniin. Periaatteessa olen suunnitellut tulevani aamujunalla la takaisin jotta ehtisin eräisiiin Halloween juhliin. Äiti haluaa mun lähteävän vasta su iltapäivällä. Mutta silloinhan minulla ei olisi Halloweenia! Tosin minua pelottaa tosi paljon ne bileet. Siis ihan sosiaalisessa mielessä. Pelkään, mitä ennakko - oletuksia ihmisillä on minusta ja että saavatko ne taas väärän kuvan minusta =( Joskus Samhaim on parempi viettää kotona kissan kanssa...

Minusta tuntuu tällä hetkellä että liian usealla ihmisellä on väärä käsitys minusta ja aikeistani heidän suhteensa. Toisaalta ehkä parempi vain pitää suu kiinni ja tehdä asiat eleillä selviksi.

Väsy (ihme ja kumma! sarkasmia siis) katsotaan jaksanko huomenna(kaan) työharjoitteluun. Mut kai se on parempi käydä ainakin ilmoittamassa että pitää lomaa...

Eilinen oli oikea fanfaari minun masennusketjulleni. Aamulla ei ollut minkäänlaista kiinnostusta lähteä töihin. Soitin töihin, että minulla on muka migreeni ja jäin kotiin. Soitin janinan vahtimaan mua. Juttelin sinin kanssa puhelimessa. Päädyin selivittelee hänen suhteitaan. Janinankin kanssa puhuttiin enemmän hänen asioistaan. Mut oikeastaan parempi et sain ajatukset pois omista asioista ja jaksoin välillä nauraa ja laittaa jääpaloja toisen paidan sisään.

En saanu luettua tenttiin joten sekin jäi. Ei saatu nukuttua päiväuniakaan, kun kissa mourusi. Ruvettiin siis juomaan rommikolaa. Tunnelma nousi kattoon ja ruvettiin leikkii prinsessaa. Laitettiin prinsessapuvut päälle. Kun Teppo tulki kotiin se sai kaulapannan ja oli orja. Olipas hauskaa ^^ Sit rinsessatr lähti Elinan luona käymään ja puhui koko ajan brittiä. Taas mielenkiintoista kuinka Super sosiaalinen Janina ystävystyy sekunnissa uuden ihmisen kanssa. Tosin kännillä oli osuutta asiaan.

Tosin loppujen lopuksi niin kuin itseään häntään pureva käärme, marin päivän alku ja loppu oli samanlaisia. Loppuivat samaan tunteeseen. Olen vain tiellä. Koulu ja työt eivät kiinnostaneet. Tosin se hyvä puoli kun olin puhunut/viettänyt aikaa parhaimpien ystävieni kanssa niin ainakaan sitä vanhaa masentuneiden fraasia "kukaan ei välitä minusta" en voinut sanoa. Mutta kiinnostus kaikkeen oli lopahtanut.

Tänään heräsin niin aikaisin et sain nettailtua ja punnittua tarkkaan psykologille lähtöä. Otetaanko minua vakavasti jos minulla on voimia raahautua sinne? Ottaako se tyyppi minua vakavasti? Vaikka hän ottikin ja oli tasan sitä mieltä et terapiaa ja lääkitystä jatketaan niin pitkään kun on tarpeen ja vakuutti ettei minun pidä mennä sekaisin jos välillä onkin parempi olla, olin pettynyt. En osaa tarkemmin selittää. Liittyy varmaan siihen että istuntoja on niin harvoin enkä päässyt lähellekkään ongelman ydisntä. Selitin asioita, jotka eivät olleet niin syvällisiä.

Minulla on huono omatunto siitä et raahasin taas elinan kahville. Minulla on niin kova tarve aina istunnon jälkeen saada ajatukset pois. Istua jossain ja miettiä asioita. Periaatteessa olisin halunnut viettää hänen kanssaa enemmänkin aikaa, mutta päätin että nukkuminen on parempi idea. IHme ja kumma. Kissa ei naukunut vaan tuli viereeni kellimään ja nukuin kaksi tuntia. Herättyäni olo oli ihmeen hyvä ja töissäkin meni tosi hyvin. Kun on hyvällä päällä antaa hyvää palvelua ja asiakkaat tykkää. Sain kehuja ja paljon tippiä. LOppujen lopuksi katsoin kun vakkarit möhli ><

Nyt kumminkin vaikka tulin laulaen kotiin palasin taas alkupisteeseen. En tiedä olinko tyhmä kun olin aamulla kirjoittanut mailin jossa kerroin tunteistani. Mutta onhan kaksinaismoralisttista neuvoa kavereita selvittämään asiat olemalla avoimia, jollei itse siihen pysty. Nyt vastaus on lannistanut minut ja mieli tekisi kaivautua maan uumeniin. Tekee vaan yhä enemmän mieli sulkea suu tästä aiheesta =(

Kissalla on taas kiima. En saanut kunnolla nukuttua. Väsy siis.

Mietin yöllä, kun jalkaa koski hemmetisti, että eikö proteesi helpottaisi oloani. Ei tarvitsi näitä hemmetin särkylääkkeitä. Voisin juosta ja tehdä töitä. Juosta tekisi mieleni. Mutta tämän jalan kanssa sellainen on kivuitta mahdollista vain joka toinen vuosi. Lääkäri tosin sanoi viimeksi ettei se tule tapahtumaan (että saan proteesin).

Pari kuukautta sitten vastaan pyöräili mies jolla oli jalkaproteesi.

Eihän se kaunis ole mutta onhan jalkani jo valmiiksi niin rujo etten kelpaa kauneuskilpailuihn.

Pitäisi lukea tenttiin, muttei oiekin mikään huvita.

Tänään haluaisin olla prinsessa. Puin päälleni yo - hameen ja uuden mustapunaisen topin. Koska jalka on niin kipeä teppo kumminkin on tänään kiltti minulle ^^

Haluaisin olla osa sinua
Kokonaan
mutta minua on toinen
kolmas
neljäskin
joka haluaa olla toisen ainoa

Mulla on ollu keskiviikosta asti ihan musta olo. Yritän vapaa-ajalla etsiä kaverin seuraa tai nukkua mah. paljon, jotten vaikka vahingossa pääse yli veitsikammostani.

Välihuomatus: Olin siis teinis tänään pitkän vuoron töissä. Jalka on ihan saakelin kipeä. Otin jo kolme särkylääkettä. Teinis oli semmonen olo et oisin ollu vaan tiellä. Nyt siis päädyin viettämään suomalaista lauantaita. eli ryyppään yksinäni. Okei. teppo on kotona joten en tee mitään harkitsematonta. Rommikolaa *drool*

Mutta. Itsemruhasta piti selittää. Minulla on siitä eri käsitys kuin muilla. Ajattelin sitä vähän niin kuin seppukuna. Se että ihmiset valittaa et mun pitäis ajatella läheisiäni. no niitä minä ajattelen kun ne pääsevät sit minusta eroon. Itsemurha on minulle kunnia asia. Esim. päivässä minun on saavutettava tietty määrä asioita ja tietylaatuisia esim. sosiaalisuutta, töitä/koulua, liikuntaa... muuten en ole hyvä ihminen. Koska en ole hyvä ihminen olen vain tiellä ja rasitteena joten seppuku on hyvä tapa päästä siitä eroon.
http://en.wikipedia.org/wiki/Seppuku

Tällä hetkellä minulla on kolme suhdetta eikä kukaan niistä halua samoja asioita kuin minä ><

well. toivottavasti huomenna on parempi päivä. parempi lopettaa ennen kuin olen liian kännissä

Lisäys edelliseen: apteekista en saanut lisää lääkkeitä, ku lääkäri olikin kirjoittanut vain yhden paketin =( ei järkeä. Pitää huomen jalkaa näyttäessä käydä valittamassa asiasta. Kymmenen tunnin vuoro lauantaina ja tiistaina on pitkästä aikaa psykologi. liian pitkästä aikaa.

extempore itsemurha ei onnistu niin helposti kun itsepäinen mari on päättäny kuolla hineoissa vaatteissa ja kauniissa meikeissä. Toisaalta "toinen minä" pelottaa. Se laittaa minut tekemään asioita joita en haluaisi. Kuten kerran kun lähdin ajamaan punaisia päin. Autot onneksi väisti pyöräilijää. Mutta nykyään minä en käytä enää kypärää ja heijastinta. Jos joku vaikka pimeällä...

Eilen tunsin saaneeni paljon aikaiseksi. Olin työharjoittelussa, luennolla ja sosiaalinen. Tapasin pikaisesti Elinan, Sarin, Robertin, Juuson ja soitin Lauralle ja Sinille. Ainoa mikä puuttui oli liikunta, mutta kävin tosin kävelyllä korkkarit jalassa.

Tänään heräsin enkä voinut ajatella koko päivänä muuta kuin itsemurhaa. Otin kyllä lääkkeen. Päivän oli vaikea punnertaa läpi, kun koko ajan kävi mielessään päivän ts:ää. "Töiden jälkeen, postiin, sitten apteekkiin sitten ajan sillan luo, jonka alla on autotie, viillän ranteet auki ja hyppään alas... eiku eiku.. menen kotiin.." Vaikeaa selittää ihmisille, miksi siltä tuntuu kun ei ole periaatteessa mitään syytä. Kädet täris ja koko päivän tuntui et paniikkikohtaus on tulollaan. Yuijotin välillä pesukonetta ja odotin et kohtauksen vaara menee ohi. Sitten jossain vaiheessa alkoi koskea jalkaan niin paljon et onnuin ja päätin pitää kahvitauon.

Eilen siis kävelylenkillä kiipesin erään sillan kaiteelle seisomaan ja totesin ettei se pelota liikaa. Odotan pelolla milloin lakkaan pelkäämästä veitsiä.

Kyllähän elämä helpottuisi jo kertoisin molemmista sairauksistani työnanatajalle ja kouluun, mut ne ei ole sellaisia asioita joista puhun. Kumminkni menin tekstaamaan aamulla olostani muutamalle kaverille. Loppujen lopuksi Laura ja Sini suhtautui asiaan kaikkein realistisimmin enkä ihmettele; ehkä he tuntevat tän puolen musta parhaiten (anteeksi). Laura tiesi että ajattelen kaikesta kaikkein pahinta. Vaikka pohjimmilta olen optimisti. Soile taas alkoi selittää kaikesta elämän iloista. Tää on just näit amatöörimokia. eli siis muistutetaan ettei ole mitään syytä olla surullinen/masentunut kun minullahan on kaikki mitä ihminen voi toivoa; ystävät, katto pään päällä, ruokaa ja opiskelupaikka ja unelmia. Mutta masennukseen ei ole aina syytä vaan se on mielentila. Janinan kommentti: mulla ei ole edes hautajaisbiisiä sulle! Ok. Jos nyt sattuu niin etten saa sitä osaa itsestäni hallittua niin mun valvojaisis voidaan soittaa Ashes to ashes ja/tai Pelasta maailma. Hankkikaa wicca - papitar sinne ja tuhkat kukkamullan sekaan ^^

Auttaako halipusiminnen sitten? Iltapäivällä kun menin kotiin niin olin lähinnä sen suhteen torjuva. Halusin vain nukkua. Nukuinkin koko illan. Nyt voisi nukkua lisää jotta voisi aamulla ehkä herätä. Periaatteessa kaipaa seuraa muttei halua olla seurallinen. Jos juttelin niin en halua jutella siitä asiasta. Psykologillekin on tarpeeksi vaikea jutella, kun epäilen koko ajan sitä otetaanko minut todesta. Koska en halua näyttää muille olotilaani ja vältän itkemistä viimeiseen asti, niin että loppujen lopuksi se varmaan edistää vakavasti otettavuuden puutetta. Sitten kun on ihan lähellä sitä että taas meinaan vajota niin pyydän että joku vetää minut pois siitä suosta.

Mutta kiitoksia ihmisille jotka jaksoivat välittää ja anteeksi että aiheutin huolta. En jaksa soittaa tai mitään kun en halua murtua. Huominen ehkä koittaa.

Kysy minulta kuusi kysymystä. Ei seitsemän tai viisi, vaan kuusi. Sillä ei ole väliä, kuinka turhia tai omituisia kysymykset ovat - kysy ne joka tapauksessa. Liitä tämä sen jälkeen omaan päiväkirjaasi ja katso, mitä sinulta kysytään.

Tänään olen saanut aiakiseksi

* Menin työharjoitteluun, vaikka aamulla oli paha mieli ja meinasin lusmuta ja feikata migreenin. Itse asiassa hyvä et nmenin. Sain kiitosta viime viikolta, tippiä (harvinaista tarjoilijana) ja tilityksen täsmäämään. Loppujen lopuksi en meinannut lähteä töistä kun siellä oli niin kivaa ^^

* Ehdin sosialisoidakkin tänään =) Revin Elinan sängystä ja menimme kaffelle. Oli kivvaa =)

* Menin luennolle ja nukahdin vain kerran

* Palautin myöhästyneet animeseuran jutut ja maksoin maksut. Ne saivat vitsiä vuosikausiksi siitä et Full metall Panicin sijaan kotelossa olikin Hevikarokea. Matkalla juttelin ystävällisesti henkilön kanssa jota norm. vihaan

* Menin salille. Jalka vihoitteli mutta tein käsiliikkeitä ja vatsoja.

* Tein ruokaa ja katsoin 2h tv:tä

Ja nyt aion kirjoittaa vielä kolumnin! Ou boi I'm so perky ^^

Se vainoaa taas nurkan takana. Tekisi mieli vaan käpertyä peittojen alle ja nukkua. Tai lueskella kirjoja vailla huolia. Silti on niin paljon mitä pitäisi tehdä. Ahdistaa ja tuntuu että seinät kaatuvat päälle. Kaikki, autot, linja-autot, junat ja talot, ovat loppujen lopuksi vain laatikoita joiden vankeja olemme. Joiden sisällä elämmme velvollisuuksien täyttämää elämää.

Eilen nousi taas näitä tunteita. Jalka on ollut taas kipeä. Joko reikä uusiutuu luuhun tai sitten se vain vihoittelee huonon ilman takia, kuten vanhuksilla. anyway kaikki pelottaa minua. Pelkään uutta leikkausta - vaikkei pitäisi. Olenhan ollut jo kolmessa. Pelkään sitä miten arkipäivät hoituu kun olen raajarikko. Voinko käydä töissä? Kuinka selviydyn kouluun ja takaisin kun en omista autoa? Kuinka laihduttamisen käyn kun jään vuoteen omaksi? Jaksaako kukaan huolehtia minusta? Aiemmin oli helpompaa kun asuin vielä kotona ja vuosi sitten kesällä muutin kuukaudeksi vanhempien luo. Flunssankin sairastanminen on aikuisena kamalaa kun pitää osata huolehtia itsestään.

Jouduin stripparikeikan lauantaina perumaan, koska pelkäsin että jalka olisi vain kipeytyny enemmän korkkareilla kävellessä (+ älyttömät kuukautiskivut). Tuntuu, että petin kaikki peruessani keikan. Työnantajan, kaverit jotka olis halunnu tulla kattomaan ja tepon jolle olisin tuonut rahaa kotiin.

Toisaalta haluan seuraa, toisaalta haluan olla yksin.

Haluaisin olla prinsessa. Näin eilen pikkuytön jolla oli prinsessa kruunu. Tänään näin tytön jolla oli prinsessa kellukkeet. Yo - juhlissa oli kiva kun kaikki kehuivat kuinka nätti olen, kehuivat arvosanojani ja sain paljon huomiota. Nykyään epäilen kaikkia kohteliaisuuksia.

Luen Sofi Oksasen kirjaa Stalinin lehmät. Ei siinä mitään että aloin alunperin lukea ko. kirjailijan kirjoaj, koska hän on mielestäni tosi hot. Aiemmin luin uudemman kirjan Baby Jane. Siinä Nainen kertoi tyttöystävänsä paniikkihäiriöstä ja itsemurhasta. Naisella itselläänkin oli mieliongelmia. Tunsin kirjan niin omakseni. Ja opin myös ettei lääkkeillä tehty itsemurha kannata... Nyt tuo uusi muistuttaa minua ruuasta. Kuinka joskus olen syönyt lohtuun, ahminut vain ja kuinka yksi talvi olin todella paljon syömättä. Tiedä häntä kumpi on terveellisempää, se bulimia vai painon vaihtelu parin vuoden sisällä 40kg:n päästä päähän. Voidaanko sanoa, että hienoa etten koskaan ole oppinut oksentamaan vaikka olisin halunnut?
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+proosa&rid=686

Viime yönä en saanut unta. Olin nukkunut päiväunia koska luulin meneväni töihin. Ei huvittanut tehdä mitään. Katsoin TV:stä julkkiksien huviloista juttua. Kun teppo nukahti lähdin juuson luo ja katsoimme melkein kaikki weebl's comin videot läpi. Sitä alkoi nukuttaa kolmelta. Lähdin kävelläkseni kotiin mutta matkalla pari miestä pyysi jatkoille. ne oli tulossa trebarista. maistelin kymmen vuotiasta single malt skottiviskiä. Onneksi olen järkevä lähteäkseni ja olin kotona unta odottamassa viiden aikaan.

Olen ylpeä itsestäni. Juoksin eilen hikipäissäni 15min. 2km ja tein salitreenin ja tänään juoksin vedes. Tarkotuksena oli mennä tänäänkin salille mut varmaan yritän kirjoittaa pitkästä aikaa.

Pelkään että ihmisillä on väärä kuva minusta. Liian pinnallinen. Väsyttää. parempi lopettaa tilitys.