IRC-Galleria

Työkaverini totesi tuossa päivänä muutamana mielestäni erittäin hyvän lausahduksen: "Lehmä ei muista vasikka-aikojaan" kun olin jälleen tuonut esille sitä, miten joskus nuorena aktiivina joutuu tekemään tuplaten töitä saadakseen "vanhat" (anteeksi suora termi) uskomaan omaan pätevyyteensä.

Olin viime viikonloppuna Aulangolla JHL:n jäsenhankkijatapaamisessa ja hienoisesta väsymyksestä/kankkusesta huolimatta en sunnuntai-aamuna jaksanut enää kuunnella sitä samaa jankutusta aiheesta: "Miten pidetään huolta ikääntyvien ihmisten työssäjaksamisesta" jii än ee. Ja nyt heti sanon, että minulla ei ole YHTÄÄN MITÄÄN ikääntyviä ihmisiä vastaan, mutta korviini särähtää kovin jos puhutaan esimerkiksi työntekijöistä liian yksipuolisesti. Mainittakoot, että sain puheenvuoroni jälkeen paljon positiivista palautetta. Lauri Ihalainenkin totesi, ettei siihen ole juuri mitään lisättävää :). Oli kuitenkin niitäkin ihmisiä jotka soivat minulle niitä "vähän kummia" katseitaan. Mutta silti, yhden palautteen antajan sanoin: "Hyvä likka, taistele vaan niitä vanhoja jääriä vastaan!". Näin teen. (Tämän palautteen antajakin oli muuten näitä vanhempia ja kokeneempia ihmisiä)

Nuoret ihmiset työntekijöinä ja järjestöaktiiveina ovat ihan yhtä tärkeitä kuin ne ikääntyvät ja kokeneemmat ihmiset. En vain enää oikein jaksa sitä todistelua että olen hyvä tyyppi vaikka olenkin "vasta" kolmekymppinen. Ikäänkuin ikä olisi sairaus tai vika... ja miksi ei muisteta sitä kliseetä, että nuorissa nyt vain on se tulevaisuus!

Siinä, missä kokeneemmat konkarit tarvitsevat erilaisia juttuja toimintansa tueksi, niin tarvitsevat nuoretkin jotta toiminta jatkuisi! Esimerkiksi itse olen aktiivi, haluan olla sellainen ja tunnen jopa jonkin sortin kutsumusta aiheeseen. Vuoden alusta olen ollut työpaikallani varaluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu ja olen ylpeä näistä luottamustehtävistä. Missään vaiheessa en kuitenkaan kuvittele, että näin yhtäkkiä tietäisin kaiken, miten ihmeessä minä VUODEN mittaisella työkokemuksella näkisin sen, mitä 20 vuotta työssä ollut? Minä luottamustehtävien hoitajana TARVITSEN mentorointia minua kokeneemmilta ihmisiltä. Olenkin sitä ihan hyvin saanut, mutta aina välillä tulee sellainen kummallinen olo, että sitä tietoa halutaan pantata hautaan saakka. Pitkään luottamustehtäviä hoitaneet valittavat kun ei meinaa jaksaa taakkansa alla...ihan huomioksi vain, vastuun jakaminen on nykyään aika kova sana :).

Sellaisia ihmisiä jotka pystyvät/haluavat hoitaa luottamustehtäviä ei kasva joka oksalla, koska onhan totuus, että tällaiset hommat ovat koiranvirkoja. Ne ovat kuitenkin tärkeitä virkoja! Siksi, vaikka olen itsekin vasta "nuori" aktiivi, olen kokoajan korvat höröllä uusien aktiivien toivossa. Näin taataan jatkuvuus. Minäkään en ole aina nuori enkä taatusti jaksa loppuikääni hoitaa samoja hommia. Sitäpaitsi on fiksua tavoitella uusia asioita ja kehittää osaamistaan. Joskus päästäkseen parempaan tulevaisuuteen, on luovuttava vanhasta. Ja mielummin luovuttaisin sen päteviin käsiin hyvin perehdytettynä :).

Lyhyesti siis: jokainen aktiivi, työntekijä jne on yhtä tärkeä. Jokaisen jaksaminen on yhtä tärkeää. Tulevaisuus on kuitenkin tämän päivän nuorissa. Think about it beibe.