Ikkunasta näen yön tumman sylin,
kutsuvana, pehmeänä.
Tekisi mieleni lähteä, ajautua pois
tästä oravanpyörästä.
Tunnen jalassani pehmeän,
vaativan kosketuksen.
Katson alas ja näen kissani
tuijottamassa minua herkeämättä:
"Joo joo, olet rakas, mutta anna ruokaa!"
Vaatii katse.
Silloin taas muistan,
mikä on tärkeää
ja hymyilen.
Pitkästä aikaa.